I put the "the" in "psychotherapist"

Mulla on ollut jotenkin tosi kiva viikonloppu. On jännä, ettei se kivuus ole koskaan suoraan riippuvainen siitä, mitä tekee, vaan se on sillä tavalla arvaamatonta, kuin useimmat muutkin asiat. Keksin myös tänään kuuratessani kylppäriä uuden hyvän bändin, ja sen nimi on Dead By April. Oon innoissani, koska en pitkään aikaan ole ollut innoissani jostain bändistä, ja olen vähän kaivannut sitä.

Perjantaina maksimoin tilanteen, jossa en lähtisi radalle. Suunnitelma oli hieno ja toimi, kunnes Minkki pyysi mua ilmaisen viinan bileisiin. Koska tunnetusti lempiruokaani on ruoka ja lempijuomaani ilmainen viina, en vain mitenkään voinut kieltäytyä. Matka taittui sillä tavalla jännästi, että päädyin ottamaan tilataksin Myyrmäen terveyskeskuksen henkilökunnan kanssa keskustaan. Taksikuski oli äärettömän korrekti ja pidättyväisen skarppi nuori mies, jolla oli ryhdikkäät vaatteet ja korpinmustana kimaltava poninhäntä. Otin asiakseni jututtaa sitä koko matkan, ja lopulta se jopa hymyili ja naurahtikin mun jutuille. Ehkä säälistä, mutta kuitenkin. Bileisiin mentiin jengillä Minkki ja Personal Jesus, eli PJ, jonka kanssa en ollut koskaan oikein tullut juttuun. Ekan kerran nähdessäni sen vedin sitä avarilla naamaan, koska se kutsui mun tissejä Huyndaiksi. Yleensä mulla ei mene hermo sellaseen, mutta tolloin meni, ja hauskaa oli se, että olin oikeasti kuullut väärin. En kyllä enää muista, miten se oikeasti meni, mutta väliäkö tuolla. Bileissä juotiin tuoppikaupalla kaikkea tarjottua, juteltiin fiksuja eikä sitten oikein muuta. Koska budjettini tuolle illalle oli nolla, olin taksikyydin ulottumattomissa ja päädyin yökylään PJ:n lukaaliin, joka oli juuri sellainen, että siellä ei tyhmäkään luulisi tytön asuvan. Kuunneltiin doommetalia ja syötiin lohkoperunoita ja juteltiin kirjoista ja larppaamisesta. Lopulta käperryin pöydän alle kahdeksankymmentäluvun äitiyspakkauksesta saadun täkin alle, ja toinen kylään tullut böönä sanoi nukkumaan mennessämme vain että "sä olet kyllä outo".

Aamulla heräsin, ja kelasin etten jaksa alkaa selittää vaan ammuin vaan kotiin. On mahtavaa olla vieläkin kännissä julkisissa kun muut on menossa joihinkin kunniallisiin askareisiin. Kotona nukuin pikkukoira Punkin vieressä, ja Punkki pelasti mut tuhisemalla sillä tavalla ihanasti, miten vain se tekee ja tuoksumalla uniselle koiralle. Piristyttyäni menin Panun siskon ja serkun luo syömään lettuja ja juomaan skumppaa. Toisen päivän tapaan juoma ei sihissyt nuppiin, ja ehkä juuri siksi onneksi lähdin nätisti kotiin kun Pörri tuli hakemaan mua. Pörrin kanssa saunottiin, ja mä niin tykkään jutella sen kanssa sellaisessa raukeassa kännissä, koska se ei koskaan pilkkaa tai väheksy, vaikka on tollaisessa tilassa. Viime yönä nukuin kuin halvaantunut, kellon ympäri heräämättä tai kääntymättä ehkä kertaakaan.

Tänään kävin katsomassa Liisa Ihmemaassa. Odotin siltä kovasti, mutta se oli vielä siitäkin ehkä parempi. Sen leffan visuaalisuus oli ihan täysin mun mieleen, mä rakastin tsiljoonaa yksityiskohtaa siinä ja kaikki oli lumoavaa. Hymyilin monissa kohdissa itsekseni, sain vau-fiiliksiä enkä kyllästynyt hetkeksikään. Mä tykkään, kun joku on vaan absoluuttisen hyvää. Leffan jälkeen kävin Panun kanssa Mäkkärissä, koska mulla on näköjään tällä hetkellä meneillään massakausi ja tuloksekkaasti se on mennytkin. Mulla oli eilen ja tänään päällä punainen kukkamekko, tietty toki wetlook-leggareiden, conversejen ja nahkatakin kanssa, mutta silti musta tuntui vähän sille, kuin olisi kevätpäivä ja olisin menossa lypsylle ja kaikki oli toiveita täynnä.