Tänään töissä aloitin aamun puhaltamalla noin 50 ilmapalloa duunikavereiden kanssa yllätyksenä yhdelle työntekijälle, jolla oli tänään syntymäpäivä. Tarkoituksena oli täyttää koko huone niillä palloilla, ja oltiin ostettu myös Arnoldsista sydämenmuotoinen pinkki donitsi. Kun kaikkien naamat olivat punaiset ja rannuilla ainakin parin halpispallon poksahdettua jo puhallusvaiheessa, soitti päivänsankari kertoakseen, että on tänään kipeänä. Sen puhelun saaminen niiden kirottujen ilmapallojen keskellä ei ollut mitenkään mieltä ylentävää, ja siitä lähtikin tasainen alamäki erikoistehtävien ja jäätävien härdellien muodossa. Oli myös todella jännittävää koittaa tunkea kaikki ilmapallot piiloon verhojen taakse ja kaappeihin, kun joku muu sitten käytti ko. huonetta. Donitsi syötiin tietenkin sitten itse. Jossain kohtaa iltapäivää esinaiseni tuli hihitellen kertomaan, että nuorimmat markkinointiassarit kutsuvat mua puheessaan uudella lempinimellä, joka on Myrsky. Tietyllä tapaa se onkin tosi osuva, kun tornadomaisesti säntäilen papereiden kanssa kipittäen korkkareillani kuin pikkuinen pukki. (Muistaako joku muuten sitä satua, missä ne pukit menee sillalla vuorotellen? Kuoleeko ne kaikki siinä lopussa vai miten se meni?) Joka tapauksessa olin varsin mielissäni, koska olen aina halunnut jonkun rankan lempinimen, ja Myrsky on noissa olosuhteissa varsin rankka.
Tänään satoi lunta kun ajoin tallista kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
MYRSKY, mieletön! <3
ja se pukki, hmm... miten se meni. pakko guuglaa........................
no niin, haHA! peikko päästää ne pukit menemään yli, kun ne sanoo että aina vaan isompia on tulossa. ja sitten se vika onkin niin iso, että se tuuppaa sen peikon jokeen eikä sitä enää nähdä ikinä ja pukit elävät elämänsä onnellisena aina teurastamoauton tuloon saakka.
loppu-slut
kiitti tosta oikeesti! mua on riivannut tosta asti ihan suunnatta toi, mutta siis noinhan se juuri menikin :) nyt saan rauhan sieluuni.
Lähetä kommentti