Viikonloppuni mummona

Tämä viikonloppu on ollut aika kiva. Kitistyäni täällä saaden osakseni sääliä, jota en kyllä lähtenyt hakemaan, peruuntuivat sovitut tapaamiset ystävien kanssa kuitenkin aivan ulkopuolisista syistä, mutta tärkein kuitenkin toteutui: mulle tuli hyvä mieli. Näissä asioissa lähtökohtana mulla on muutenkin aina oma itseni, koska omissa virheissä riittää joten useimmat asetelmat on mahdollista muuttaa ihan vain muuttamalla itseään. En oikeastaan tiedä, mitä tolla tarkotin, muuta kuin että kaikkihan on paskoja jätkiä toisinaan, tai ainakin mä ihan varmasti olen.

Koska en näköjään osaa enää kirjoittaa mitään muuta kuin tapahtumakuvauksia, niin mennäänpä niihin sitten taas tämän nimenomaisen viikonlopun osalta. Perjantaina kävin siskoni Sandellsin kanssa Ikeassa sekä ostamassa kauan unohtamani irtopohjavuoan banoffeen valmistusta varten. Ihanaan tikapuuhyllyyn ei löytynyt enää ruuveja, ja päätin mennä seuraavana päivänä närkästyksissäni valittamaan asiasta Ikeaan heti aamutuimaan. Iltaisen kaljanjuonnin ja FB-tsättäyilyn tuloksena onnistuin sopimaan treffit Manselaisten kollegoideni kanssa Vantaan Ikeaan aamuysiksi, ja vaikka mutsi laittoi viestin, että ruuvit olivat löytyneet sen autosta, päätin silti mennä. Oli aika kivaa, ja näin ihanan hauvan; kyllä koirankokoiset koirat vaan on sitä jotain. Niitä voi taputtaa reippaalla kädellä ja niille voi ostaa leveitä niittipantoja.

Jatkoin lauantaita lähtemällä sienimetsälle siskon, mutsin ja sen tuttujen kanssa. Metsä oli hurjan kaunis, en koskaan ennen ole nähnyt ruskasta niin tulipunaista sammalta ja suppiksia löytyi niin paljon kuin muovikassiin mahtui. Kolme koiraa juoksentelivat fiilareissa ja Dr. Pepper maistui metsässä paremmalle kuin koskaan. Kotimatkalla sain puhelun Englannista, ja se sai hymyn huulille pitkäksi aikaa. Odotan myös vuodenvaihteen Lontoonreissua entistä kovemmin, ja jotenkin se tuntuu vielä todellisemmalle, kun siellä on jo valmiina yksi ystävä. Kotona tein banoffeen loppuun ja lähdin viettämään lähes perinteeksi muodostunutta viikonlopun herkkuhetkeä Panun ja tämän luo (Panun sisko muuten tarvitsee koodinimen, koska Panun sisko vaan nyt kuulostaa vitun mielikuvituksettomalle). Syötiin pizzaa ja banoffeeta vuorotellen, koska näköjään kumpaakin pystyi syömään aina vain lisää, jos välissä söi sitä toista. Tehtiin viiltävää analyysia BB:sta, ja todettiin, ettei kukaan tykätä Samposta enää niin paljoa.

Tänään olen nukkunut pitkähkösti ja sikeästi, sekä chillannut koko päivän kotona. Sataa niin kovin, ettei Punkkikaan halua olla ulkona. Tein aivan ässän makuisia lämpimiä voileipiä, joissa oli tonnikalaa, kapriksia, tomaattia ja juustoa. Illan BB-talkshowta menen taas katsomaan Panulle ja sen siskolle, ja syödään varmana jäljellä oleva puolikas banoffeeta. Luotan siihen, että Panu tekee sitä tulista pizzaa. Tää tekee hyvää, vaikka naureskeltiinkin eilen, että meininki on niin mummoa ettei pahemmasta väliä; tuotokset on kyllä mieleisiä, meillä on sieniä, leivonnaisia ja koottuja huonekaluja, eikä mulla ole mennyt massiakaan yhtään rällästykseen verrattavaa määrää.