Girl in uniform

Ensinnäkin lupaan, etten enää koskaan tai ainakaan pitkään aikaan vedä brenkkua viikolla. Eilen olin duunissa niin huonossa hapessa, ettei päivä tuntunut loppuvan ikinä ja lähinnä makoilin naama pöydällä roikottaen käsiäni. Se oli säälittävää, ja työkaverit silittivät elotonta päätäni myötätuntoisina. Tänään olen edelleen ihan poikki, mutta pystyn sentään syömään enkä haise enää vanhalle viinalle. Koska kuitenkaan en jaksa tehdä mitään, pyrin käymään vessassa vähintään kahdesti tunnissa näyttääkseni sille, että teen edes herranjumala jotain. Lisäksi pureskelen umpimielisen näköisenä juureksia ja väritän kokonaisia A4-arkkeja yliviivaustusseilla. Kun tällainen tehokkaan teeskentely alkaa vituttaa enkä jaksa sitä enää, luen aivan pokerinaamalla blogeja ja lakkaan kynsiäni suurieleisesti kuin mikäkin stereotyyppinen bimbosihteeri. Kohta voisin mennä suoristamaan lehtipinot pöydällä, ja sen jälkeen mennä vessaan tekemään ilmeitä ja katselemaan tatuointejani, kunhan olen rasvannut käsiäni hieroen niitä yhteen kymmenen minuuttia.

Äitikarhu tulee istuttamaan mun parvekkeen täyteen kaikkia rehuja huomenna. Se on kivaa, ja ehdinkin olla jo vähän kateellinen siskoni parvekkeelle tehtyyn paratiisipuutarhaan, mutta onneksi saan itse samanlaisen. Mulla on jo kuukauden ollut partsilla joku orvokkiamppeli, eikä se ole vieläkään kuollut! Tosin kastelen sitä aina vasta kun se on jo ihan nurinniskoin janosta, mutta aina se vain virkistyy ja suoristautuu kuin pieni tinasotamies. Tuollaisesta mä pidän, tuntuu ettei koskaan ole liian myöhäistä pelastaa sitä. Muutenkin virkistyminen on niin konkreettista, että tunnen itseni pelastajaksi, maailman toivoksi ja aivokirurgiksi, joka on juuri suorittanut mahdottoman tehtävän ja kansa kohisee kunnioituksen sekaisesta ihastuksesta. Kiitos orvokkiamppeli, kun teet tämän tunteen mulle.

Viikonloppunahan piti olla aivan törkeänupeat kelit, suorastaan välimerelliset helteet, mutta tänään jo radiossa vedettiin vähän takaisin, koska tuulet ovat muuttaneet suuntaa. Sellaisia ne tuulet ovat. Toisaalta viime päivien keleihin verrattuna jo se, ettei sada tai ole niin kylmä, että tarvitsee takkia, on huomattava parannus. Mä haluan ruskettua, koska olen lihonut. Olisi sitten jotain hyvää edes.

EDIT: Tunnen valtavaa himoa Ed Hardyn teepaitoja kohtaan. ANTAKAA!