Sleep all day, party all night - It's fun to be a vampire

Miten perjantai voi tuntua näin maanantaille? Eihän sellaisen pitäisi olla mitenkään mahdollista. Tässä kohtaa vähintään järjen tulisi voittaa tunteet, ja pitäisi oikeasti olla mahdollista uskotella itselleen, etti ole hätää, vaan tänään on ihan oikeasti perjantai. Vaikkei siltä tunnukaan, on onnenpäivä. Luulisi, että jos tarpeeksi montaa kertaa katsoisi allakkaa, "kas, tänäänhän on perjantai!" tai pyytäisi ihmisiä jatkuvasti kyselemään sellaisia asioita kuin "onko perjantaisuunnitelmia" tai "miten aiot aloittaa viikonlopun", tajuaisi vähän jähmeämpikin aivo (kyllä sitä voi käyttää yksikössä, HILJAA), että ihan totta nyt on perjantai, juhlinnan ensimmäinen kronologinen askelma. Silti huomaan naamalleni hiipivän kerta toisensa jälkeen tuskaisen kuolinnaamion, joka on suoraan verrannollinen pakonomaisten maanantaiajatusteni määrään. Joka siis on suuri ja harhauttamaton.

Siivosin uutta vuotta varten, mikä tietysti tarkoittaa sitä, etten tänään löytänyt mitään kuteita. Niinpä panareissa laitoin yhden kynähameen, jota en ole kertaakaan pitänyt, ja keksin kyllä nopeasti mistä syystä. Se on niin kapea, että sillä joutuu teputtamaan hyvin pieniä askelia; ylämäki ja portaat ovat kokonaan poissuljettuja. Olinkin vähän ongelmissa noustessani junaan, ja etenkin ratikasta poistuminen muodostui sellaiseksi ongelmaksi, että jouduin ratkaisemaan sen hyppäämällä ylimmältä portaalta tasajalkaa ulos. Ihmiset katsoivat.

Tänään menen katsomaan elokuvan nimeltä Twilight - Houkutus. Panu oli vähän epähuomiossa ollutkin hankkimatta niitä lippuja, muttei se haitannut, koska sain ne ihan helposti. Paitsi että olin ahdistua raivonpunaiseksi, kun jostain syystä PDF-liput eivät auenneet. Kun soitin sinne sitten huutaakseni, vastasi puhelimeen vilpittömän reippaalla ja soinnillisella äänellä Stella-niminen tyttö. Raivo laantui jo vähän tässa kohtaa, koska eihän useimmiten Stella-nimisille voi olla vihainen, koska ne usein ovat poneja tai muita söpöjä eläimiä. Luulen kyllä, ettei tämä ollut, koska eläimet eivät osaa puhua noin hyvin, eikä niillä useimmilla ole edes käsiä, joilla vastata puhelimeen. Joka tapauksessa, kun sain vielä apua siinä, että tarvitsee vain ottaa yksi numero ylös ja meille printataan liput meidän puolesta, olin ihan myyty ja ennen kaikkea tyyni. Kiitos, näin ne asiat hoidetaan. Meinasin alkaa soperrella vuolaita kiitoksia ja hyväjätkäillä, mutta onneksi en kuitenkaan mennyt siihen, vaan pysyin normaalilla kiitostasolla.

Loppuun vielä iloinen pikku lista, jonka jokainen tirriäinen siellä voi itsekin kirjoittaa sitten:
1.) Intialainen ruoka, erityisesti palak paneer, jota söin taas tänään lounaaksi.
2.) HIMin albumi Venus Doom, joka soi sillä tavalla, että se peittää raivokkaimpienkin lasten kirkunan helposti. On ihana katsoa, kun lapsi aukoo suutaan naama punaisena, mutta kuulee vain Ville Valoa, eikä vinkaisukaan pääse sen ohi.
3.) 175€:n arvoiset Rules By Maryn saappaat, joita käytän ihan joka päivä; nämä tosiaan oli hintansa väärtit. Hyvä ostos. Järkevä ja taloudellinen, pitkäaikainen investointi. Ihanaa löllyä tässä itsekehutilassa.
4.) Jacob Black, joka siis on yksi Twilight-kirjasarjan hahmoista. Pelkään, että jos Jacob ei näytä elokuvassa siltä, kuin kuvittelen sen näyttävän, nousen penkille huudelleen vittua ja huoraa ja turvamiehet joutuvat raahamaan mut hiuksista ulos lasten itkiessä ja vanhempien pidellessä niitä korvista. Pidetään siis peukkuja, ettei niin käy.

EDIT: Jos kauppaa hyväntekeväisyyskamaa, ei kannata olla näsäviisas ja vittumainen. Se ei oikein ole imagon mukaista ja muutenkin se tekee aika huonon tunnelman niiden tukityöllistettyjen vai mitä olikaan ympärille. Ässäviastakaan ei saa yhtään sympatiapistettä, eikä siitä, että kun jouduin laittamaan tyypin minuutiksi pitoon, oli se heitellyt luuria korvaan. Toivotaan että niillä on vähän asiallisempiakin kaupparatsuja, tai muuten saalis lienee aika laiha.