Ja nyt; pasé!

Eilen oli yllätysjuhlapäivä Minkille. Kaikki alkoi siitä, kun odottelin seuruetta Sörkän steissillä pukeutuneena kodittomaksi. Sieltä matka vei jumppasaliin, jossa Frida neuvoi meille kaikkia somia balettiliikkeitä, nilkanojennuksia, sammakkoilmeitä ja sellaisia. Innostuin siitä ihan tosi kovin, ja joinain hetkinä tunsin melkein balettihameen ylläni, vaikka se haihtuikin sillä hetkellä kun katsoin peiliin. Illuusio sulokkuudesta oli kuitenkin siellä. Sitten muut menivät saunaan, itse olin estynyt, sillä olen nainen. Meninkin odottelemaan Panua Luftiin, jossa oli todella söpö tarjoilija, jolla oli poninhäntä ja liituraitakauluspaita, ja hymyilin sille kodittoman vaatteissani.

Panun lainakämppä oli ihana, ja kävin siellä suihkussa. Vetäisin pikaiset transumeikit ja ylleni mukavan tunikan ja kiiltolegginsit. Käväisin Fridan kämpässä, jossa oli ihanan punaiset seinät ja se oli tulvillaan ihanaa tyttöpuhetta ja -tuoksua. Soul Kitchenissä riemastuin hurjasti, kun huomasin listalla salasuosikkini eli jauhemaksapihvit puolukkahillolla ja muusilla. Tämä valinta punaviinin kanssa oli kuitenkin koituva kohtalokkaaksi illan loppupuolella. Kuitenkin, meininki oli hieno, naurettiin ja juteltiin ja humalluttiin. Mentiin vielä porukalla Fridalle lisäilemään meikkiä ja hajuvettä. Munkin tukkaa kiharrettiin, ja siitä tuli ihana. Jossain kohtaa alettiin siirtyä baariin, tai ainakin osa meistä. Astuessamme ulos taksista bongasin Mierolaisen seurueineen, ja luonteeni vastaisesti feidasin tytöt liittyen poikien seuraan. Pahoittelen, en tiedä miksi tein sen. Jatkoin siis uudessa seurassa Basen kautta strippiklubille. Olen aina halunnut käydä sellaisessa, ja se olikin varsin viihdyttävää, koska tytöt olivat oikeasti hyviä kroppaa, hiuksia ja kynsiä myöten. Aion mennä uudestaan ihan varmana, ja joskus haluaisin ostaa oman tytön tanssimaan mulle, mutta se on varmaan aika kallista.

Ajoimme taksiautolla Mierolaisen luo, ja itsenikin yllättäen onnistuin vähän pulauttamaan sinne autoon juuri, kun olimme perillä. Koin itseni kuitenkin varsin hyvävointiseksi siitä huolimatta, mutta se oli ehkä yksi pahiten harhaisia luulojani vähään aikaan. Mierolaisen luona nimittäin tein aivan ihastuttavan liikkeen oksentamalla polunomaisesti veripaltun näköistä ainesta sängystä kylppärin ovelle, jonne sitten kaaduin edelleen oksentaen. Sinä hetkenä tunsin itseni ennekaikkea voittamattomaksi, mutta myös ihastuttavaksi. Käytyäni suihkussa luuttusin lattoita pontevasti Mieron availlessa ikkunaa. Toisaalta, jos positiivista sävyä tästäkin halutaan hakea, niin parempi on oksentaa kuin vaikka sammua, etenkin näin tyttöihmisenä. Eikä darrakaan ole kovin paha, kun oksentaa silleen tosi reippaasti juuri ennen nukkumaanmenoa. On myös todella hienoa huomata, että pidetään huolta kaikennäköisistä alennustiloista huolimatta; parhaita ystäviä ei koskaan ole liikaa.