Ruoan suhteen olen varsin järkevä kuluttaja. Teen paljon ruokaa itse, ja käytän mahdollisuuksien puitteissa tarjoustuotteita ja vuodenajan mukaan edullisia aineksia. Siksi juuri alan olla aivan kipurajoilla, kun fiilistelemieni salaattien hinnat ovat molemmissa lempipaikoissani nousseet 9,20 euroon. Se on mun mieleen vaan liikaa lounaasta ja salaatista, ja vaikka nousu ei ollut kuin 50 senttiä, on se mulle liikaa. Olen hyvin pahoillani, sillä olin juuri tyytyväinen tapaani syödä lounaaksi aina salaattia, ja useimmiten sen täytteenä vielä lohta, koska muuten en syö tarpeeksi kalaa. Kun miettii oikeasti sitä, että joka arkipäivä maksaa melkein kympin, eli melkein 60 markkaa lounaasta, joka ei kauheasti täytä kuitenkaan vatsaa, niin on se ihan sairas summa jo viikossa, puhumattakaan kuukaudessa tai vuodessa. Tietenkin käytän lounareita, joista saa muutaman euron etua, ja tietenkin salaatin raaka-aineet, etenkin jotkut, ovat kalliita ja tervellisiä, mutta ei mulla ole luonnetta tuhlata itseeni ja etenkin vain syömiseeni sellaisia rahoja. Tämä siis tarkoittaa, että mun on alettava syödä enemmän intialaista, mikä maun puolesta ei ole lainkaan hullumpi juttu, mutta sen terveellisyyden ja keveyden kannalta taas vähän on.
Tänään olen ollut oikein aikaansaava ja reipas. Inhoan itsessäni ehkä eniten sitä piirrettä, että vähän väsyneenä useiden tehtävien edessä lamaannun enkä tee sitten mitään. Jonkun puhelun soittamista tai meilin kirjoittamista voin lykätä kuukausia, kun en vain saa aikaan, vaikka tietäisin sen olevan viiden minuutin kivuton juttu. Jos vain saan ryhdyttyä hommaan, kaikki menee kepeästi ja oikeastaan pidän asioiden tekemisestä ainakin pääosin, ja siksi tämä irrationaalinen lamaantuminen vain ruokkii itseään; lamaannun enemmän siitä järkytyksestä, että olen lamaantunut. Laskujen maksaminen on myös tällaisen tilan laukaiseva tekijä, ja siksi joudun toistuvasti maksamaan maksuhuomautuksista perittäviä vitosia, koska en vain saa laskuja maksetuksi, ennenkuin on pakko. Tänään maksoin kaikki, olin taitava ja reipas, ja keitin iltapalaksi lanttukuutioita, jotka ovat myös yksi vähän jännä lempiruokani.
Tänään olen ollut oikein aikaansaava ja reipas. Inhoan itsessäni ehkä eniten sitä piirrettä, että vähän väsyneenä useiden tehtävien edessä lamaannun enkä tee sitten mitään. Jonkun puhelun soittamista tai meilin kirjoittamista voin lykätä kuukausia, kun en vain saa aikaan, vaikka tietäisin sen olevan viiden minuutin kivuton juttu. Jos vain saan ryhdyttyä hommaan, kaikki menee kepeästi ja oikeastaan pidän asioiden tekemisestä ainakin pääosin, ja siksi tämä irrationaalinen lamaantuminen vain ruokkii itseään; lamaannun enemmän siitä järkytyksestä, että olen lamaantunut. Laskujen maksaminen on myös tällaisen tilan laukaiseva tekijä, ja siksi joudun toistuvasti maksamaan maksuhuomautuksista perittäviä vitosia, koska en vain saa laskuja maksetuksi, ennenkuin on pakko. Tänään maksoin kaikki, olin taitava ja reipas, ja keitin iltapalaksi lanttukuutioita, jotka ovat myös yksi vähän jännä lempiruokani.
6 kommenttia:
I challenge thee!
siis älyttömyyden multihuipentuma on juurikin salaattien ja täytettyjen leipien hinnat! se on hullumpaa kuin kahvin rahastus, oikeasti on. ja komppaan täböllä siitä kumpuavaa rahanapinaa.
lamaantuminen taas... siitähän taidettiin myös puhua puhelimessa, kun mä kiroilin suu vaahdossa ja sä olit mulle kiva. se on jännä miten ei pysty kun ei pysty kun ei pysty. ei vaan.
sanavahvistus on meno-anun brassisisko anutico.
repesin anuticolle niin että räkää tuli nenästä jakkupuvulle :D
täytetyt leivät on muuten niin toinen. jopa sairaampi kuin kahvi, couldn't agree more.
Lamaantujien kuningatar täällä hei.
Tiedoksesi: linkkasin tekstiisi Kulutusjuhlassa ja siellä nyt keskustellaan lounaan hinnasta tämän perusteella.
no johan on! kiitos, hienoa että tästä saadaan keskustelua kyllä :)
Lähetä kommentti