Mistä sen tietää, milloin alkaa muuttaa jotain toista? Mistä sen tietää, että muuttuuko jonkun toisen takia vai itsestään? Onko sillä väliä?
Miten noi pojat osaa soittaa kitaraa niin kauniisti? Miten en oo tajunnu sen hienoutta aikaisemmin? Miksi mun sormet osaa lentää vaan näppiksellä, joka on ehkä arvottominta kaikista? Miksen oo tajunnu?
Miksi joinain päivinä on valmis vastaamaan jokaiseen tuntemattoman tuijotukseen, ja jonain päivinä ei yhteenkään? Jos joku tietää tän vastauksen, niin sama on varmasti siihen, että miksi joinain päivinä ei vaan voi mennä uimahalliin, kun mun tatskoja katotaan sillä tavalla, jota en vain kestä? Oisko poikien puolella helpompaa? Jos ei pudottaisi saippuaa, ainakin? First of all, käyttääkö kukaan palasaippuaa suihkussa enää?
Miksi musta tuntuu, että mitään ei tapahdu? Miksi musta tuntuu onnettomalle, vaikka ei ole mitään syytä? Miksei mussa ole mitään? Miksei mua kiinnosta, vaikka joku sanoo, että olisikin?
It's times like these you learn to live again.
Lopuksi linkitän suosikkijuttujani Idols-kilpailuformaatissa teille. Olkaa hyvät arvoisat tyypit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
hyviä kysymyksiä kaikki! osaan vastata muutamaan:
toista voi alkaa muuttaa vain silloin, jos se antaa tehdä niin. aikakysymystä tämäkään ei ratkaise, mutta siirtääpä vastuuta edes. mun mielestä sillä on helvetisti väliä, muuttuuko omasta halustaan vai jonkun toisen, mutta tosiaan mistä sen tietää se toinen kun ei sitä aina tiedä se itsekään, ellei asiaa syvällisesti tutkiskele. ja aika harva viitsii tehdä niin.
minusta näppis on instrumenttina vähintään yhtä arvostettava kuin vaikkapa nyt kitara, ja kaikki lahjakkuus - ollessaan mykistävää kokoluokkaa ja toisinaan vähän pienempääkin - on siistii ja nautittavaa.
sun tatskoja? katsooko joku väärällä lailla sun somia ja viattomia tähtiä? tuun vetämään sitä käkättimeen HETI.
voihan nestesaippuankin pudottaa.
kolmanneksi viimeiseen kappaleeseen yhdyn omien tuntojeni kanssa täysin, siis koskien itseäni eikä missään tapauksessa sua. miksi on tämmöistä?
kauhean hyviä vastauksia minkki! ja toi muuttumishomman pointti oli tosi hyvä ja äärettömän relevantti ja sillä ammutaan jo pitkälle.
en kyl enää bloggaa ihan näin naamoissa :D vaikka, sillon saa kyllä jänniä ajatuskulkuja.
naamuus ei kyllä yhtään välittynyt, hurjan pohdiskelevainen oli humalanne :) vitsi äää, pitäis alkaa vaan useemmin törmäillä sattumalta. baarissa.
Mullakin on sanottavaa, ja mäkin olen allapäin - kiva että kaikki muutkin on! Ei siis kiva että muutkin on, vaan kiva, etten ole ainoa. Tai jotain.
Muuttumiskysymykseen: mun mielestä toista alkaa muuttaa, kun antaa sen tulla elämäänsä. Ei kahta niin yhteensopivaa ihmistä olekaan, etteivätkö ne muovaisi toisiaan, jotta ne sopivat nätimmin yhteen. Ja silloinhan sitä useimmiten haluaa muuttua, molemmat. Kun toinen tuoksuu niin pirun hyvältä ja kaikkea.
Ongelma on tietenkin se, jos toinen haluaa muuttaa toista asiassa, jossa toinen ei halua muuttua, tai vain toinen suostuu muuttumaan. Mutta eipä se onneksi silloin pitkään ongelma ole, kun tulee ero :)
Joo ja suihkussa voi tippua mikä vain: shampoo, sieni, nestesaippua. Tai varvasta voi alkaa kutittaa.
Mäkin kysyn, miksi on tämmöistä?
Ja itse asiassa, kun niin moni kysyy sitä, tulee mieleen, että onkohan se vaan siitä, että on ollut liian pitkä ja rankka talvi taas?
- P
Koska symppaan päihtyneitä kirjoittajia ja koska takana on aivohalvaannuttava ilta sukulaisten seurassa, paljastan että tänään PYL kommaa kännissä. Alla on tosin vain puolikas lasi whiskykoolaa, mutta sen tietää että rietas henki on jo valloillaan.
Näppiksen sormeilu on hieno taito, sen aliarvioiminen on vääryys. Jos silti tunnet kitaran kiehtovan, aloita opettelemalla barré-soinnut ja siitä etenet Shout At The Devilin intron veivaamiseen nuotti kerrallaan. (Sähkö-)kitara on yllättävän helppo soitin hallita tyydyttävästi.
Miksi joku ei käyttäisi palasaippuaa suihkussa? Ite käytän ja suosittelen myös muille. Kyseessä voivat toki olla myös yllekirjoittaneen latentit taipumukset, mutta Citykäytävän Lushin ohi kävellessä ei mun mielestä voi välttyä ajatukselta, että nyt ryhdytään saippuakaupoille: sen verta raju eteeristen öljyjen lemu leijailee puolikatteen alla joka kerta.
Eipä kai muuta, täytyykin tästä lähteä hakkaamaan naapurin ovea.
mä luulen panu, että sä oot asian ytimessä, et nyt vaan tää talvi alkaa taas olla liikaa. mä olin aika ok vielä ennen tätä meneillään olevaa, viikkokausia kestävää siperia-jaksoa, joka tulee kyllä lannistamaan pirteimmätkin piltit vielä.
ja oot panu oikeessa tossa muuttumishommassakin. on vaan vaikee tasapainotella niinku siinä, että paljonko voi muuttua, että on vielä oma itsensä, koska jos liikaa koittaa niin falskiahan se on. vaikee balanssi tämä.
hei on kivaa pyl, että muutkin sekoilee naamoissa blogistaniassa, kiitos siitä. ensinnä, oikeesti mä arvostan kirjoittamista taitona ihan kamalasti, ja taisin tarkoittaa tuossa vain itseäni, koska vaan bloggaan ja statuspäivitän kännissä, eikä sitä lasketa oikeaksi näppistaiteeksi. tässä kohtaa huomaa just sen känniajatuksen yksikantaisuuden. ja, oon myös alkanut ottaa kitaratunteja, mun opettaja kai yrittää opettaa mulle oikeitakin sointuja, ja heti kun oon kartalla niistä yhtään niin alan vaatia shout at the devilin introa. mun lainakitara onkin sähkökitara, sellainen kulta-punainen les paul, josta käyn kovasti myyntineuvotteluja, koska se on mun ensimmäinen kitaraihastus. toiseksi, (vaikka aika monta asiaa on oikeesti ollu jo), niin oot täsmälleen oikeassa lushin suhteen. olin niin kännissä ettei tääkään ollu kokonainen ajatus. sitten pääsen kysymään tärkeimmän, eli miksi hakkaat naapurin ovea melkein keskiyöllä?
niin siis barresoinnuthan on myös oikeita, taisin tarkoittaa perussointuja. tai miksikä niitä sanotaan, e-mollia ja g-duuria ja kolmea muuta.
mä rakastan palasaippuoita, juurikin lushin, mutta käytän niitä käsisaippuahommissa.
en tiedä miksi tuntui tärkeälle jakaa tämä teidän kanssanne.
Kitaratunteja? Kulta-punainen Les Paul? Aijaijaijai. Hatunnoston arvoinen elämäntapavalinta.
Että miks hakkaan naapurin ovea? NO KUN OON NIIN TUUBASSA! No ei oikeesti. Ajattelin ensin kirjoittaa että meen parvekkeelle huorittelemaan ohikulkijoita, mutta sellainen käytös ei ole soveliasta edes virtuaaliminälle, joten annoin sitten olla. Eikä mulla oo parvekettakaan.
Lushista vielä sen verran kun Kesäminx avasi uudelleen saippuakotelon: firman Sandstone on erinomaisen hieno tuote. Aluksi ehkä hieman epämiellyttävää, mutta lopulta ihon raaputtaminen nilelle hiekkaisella saippualla on aamun paras hetki.
Seuraavassa jaksossa PYL antaa ohjeita kynsien kiillottamiseen.
mä mietein, että miksi mua niin palasaippuat harmittaa, niin syy on se, että aina mummulassa kun oli vaihtanut renkaat tai rapsuttanut vusuja niin että kädet oli tosi paskaset, niin ei niistä paloista ollut mihinkään, ja niiden uurteet meni vaan täyteen paskaa ja sitten koitti niitäkin puhdistaa. siirryin jossain vaiheessa fairyyn koska meinasin tappaa its
ja kiitti pyl, mä tarviin vähän glorifiointia tohon mun liikuttavaan rämpyttelyyn, koska vihaan opetella mitään uutta ja nyt tosiaan viikko ja kaksi päivää sitten opin esim. kielten nimet. mut kyl tää tästä, onneks mun hyveitä on ahkeruus ja pätemisentarve, niin harjoittelen kun pikku inuiitti.
mä venaan jo kynsien kiillottamisen vinkkejä!
Onko vusu jokin reaalimaailman olento ja jos, niin mikä?
Nimimerkillä kummastunut Sakke
ah, vusu on vasikka, eli lehmänpoikanen. kai se on jotain landeläppää? ne on muuten ehkä kauneimpia pikku tyyppejä.
Ah, tarkoitat siis vassuja :) Olispa kiva mennä johonkin eläinpihalle tai sellaseen, haluaisin taputella eläimiä. Ystävällismielisesti, tätä painotan.
s
hahahaha, onneks siellä oli painotukset kohdillaan :D joo possuja ja vusuja mäkin kaipaan halimaan. ystävällismielisesti, enkä puristele niitä vaikka tekisi mieli. täytyy kesällä roadtrippaa sitten, tai alkaa hengaa joidenkin jyväjemmarien kanssa.
Lähetä kommentti