Tänään moni ihminen on jo ollut kiva mulle. Sellaisesta mä pidän. Se kun joku muuntaa äänensä mahdollisimman herttaiseksi ja pehmeäksi, käyttää sanoja kuten tottakai, upeeta ja mielelläni, sekä toivottaa vielä lopuksi hyvää jotain ajankohtaista asiaa, kuten esimerkiksi päivänjatkoa tai Agricolan päivää vaikka. Tai se, kun joku ihan tuosta vain hymyilee, pyytää anteeksi tönäisyään tai kiittää väistämisestä. Kaikki on sen hetken tosi paljon paremmin vain sen kivouden tähden. Lisää tätä.
Mulla on kauhea ruoanlaittovimma. Ajattelin tehdä tänään uusia perunoita, katkarapu-kermaviilikastiketta ja yrteillä höystettyjä uunikasviksia. Ehkä myös tsatsikia, se on ehkä mun suosikkia kaikista maailman aineista. Silti en koskaan meinaa muistaa tehdä sitä, mikä on sääli. Tällainen kokkaustoiminta sopii muutenkin viikonlopun kaavaan, koska aion mennä vahtimaan äidin marsuja, kun se on suunnistamassa viikonlopun. Kieltämättä tämä kuulostaa aika koomiselle, eikä sitä lainkaan vähennä se, että toinen niistä marsuista näyttää puuteroidulta tuomariperuukilta ja toisella on epilepsia sekä johonkin aivovaurioon viittaava karsastava katse. Mutta ne on hienoja ja jaloja elikoita, jotka tietävät oman arvonsa; aina kun jääkaapin oven avaa, ne alkavat huutaa kuin antikristukset, joten niille on pakko antaa salaattia, ettei verta ala vuotaa naamasta. Siksi ne ovat vähän pulskia.
Tähän antiklimaattiseen ja varsin keski-ikäisen kuuloiseen tilaan sopii myös se, etten juhannuksena aio ehkä tehdä mitään muuta kuin olla kotona. Ajattelin fiilistellä tyhjää kaupunkia, grillata pihalla ja antaa Punkin juoksennella puskissa. Meidät on Pörrin kanssa kutsuttu kyllä yhdelle mökillekin, mutta en oikein jaksa katsoa sen naamaa. Lisäksi viimeksi siellä ollessamme Pörri veti niin kovat kännit, että kaatui grilliin ja melkein hukkui ja oli kokoajan alasti, enkä varmaan pystyisi näillä väleillä hillitsemään turpaanvetorefleksiäni. Muutenkin heti jussin jälkeen on mun synttärit, ja samalla viikolla vielä Tuska. Eilen miettiessäni synttäreitä totesin, ettei mulla ole kovin montaa sellaista kaveria, jotka haluaisin kutsua. Lisäksi ajattelin kutsua pari oikeasti Minkin kaveria, ja hetken tunsin itseni vähän säälittäväksi. Mulla on kolme kaveria, koska siskoa ei voi laskea näihin. Onneksi laatu korvaa määrän, ja lopulta niin tahdon asian olevankin, mutta joinain päivinä tällä syyllä on kuitenkin mahdotonta olla vaipumatta synkkyyteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Yllättävän vaikeaa muuten on (olen ollut huomavinani) löytää sellasta rauhallista ja aikuista mökkiseuraa. Välillä jopa itsestään :P
...Siis sellasta jossa juodaan vaan viiniä ja keskustellaan tärkeistä aiheista, mielellään pariskuntamuodossa. Ja sit kun sitä löytää, niin tietää että ilo kestää korkeintaan sen (lyhyen) ajan mitä nainen ei vielä ole raskaana (kohta on.)
Hajosin puuteroidulle tuomariperuukkimarsulle :D
Itse vietän juhannusta/synttäreitä puistossa ihmisten kanssa joita en edes tunne mutta luulen että sekin on parempi kuin se niin ahdistavan yleinen superurpoilu mökillä.
Sanavahvistuksena taitaa olla ranskalainen versio pääkaupunkiseutulaisesta jalkapalloturnauksesta: esspocap
mä katoin et kellä on kuningasnicki, ja odeonhan siellä! aivan mahtava. ja kommentti niin totta, aina tai oikeastaan koskaan ei itsekään osaa olla hillitty. noissa mainituissa mökkikinkereissä kaaduin itse juoksukilpailun päätteksi kämmenet ja polvet täyteen pikkukiviä. en tajua miksi tein sellaista.
meitsien synttärithän on kiisseli ihan lähekkäin. joskus on muuten myös parempi olla sellaisten ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan edes tunne. se voi olla mahdollisuus ennemmin kuin uhka.
Niin siis sanoisin ite pikemminkin että tuttavien kanssa oleminen (ainakin mun tuttvat tuntien) on UHKA :D
"Kaikki on sen hetken tosi paljon paremmin vain sen kivouden tähden. Lisää tätä."
Toi on ihan parhautta. Parhaudessa kaikkein parhainta on se, ettei sen tarvi tosiaan olla kun yks mukava sana ja ystävällinen hymy, niin jonkun toisen päivä voi oikeasti olla ihan tosi pelastettu. Ihmisten pitäis sanoa enemmän mukavia asioita. Ja hymytä.
Kiisseli tavoin tykkäsin sikana antikristuksen lailla huutavan puuteroidun tuomariperuukkimarsun ideasta.
Niin. Ja sitten vielä se, kolme hyvää ystävää on hieno asia. Kaikki saa tarpeeksi ison siivun kakkua eli sen on oltava sopivasti.
Reps,lol,reps. Törkeen hauska merkintä. Koska maailma on julma paikka, sä olet hauskimmillasi hieman allapäin.
Mä odotan Tuskaa kauhunsekaisella innolla, koska viimeinen seikkailumme todisti jälleen sen, että halutessamme olemme edelleen hurjassa bilevedossa - dammit, eikö se ikinä lopu?:D Tosin, mulla oli morkkis vain 1,5 päivää, mikä on todnäk ennätys meidän reissujen jälkeen, joten hei, ehkä me ollaan sittenkin aikuistumassa? Hyvää Tuskaa meille!
Onko rokkenrolsynttärit muuten edelleen asennossa ON?
rokkenrollisyndet on päällä. mun pitäs kirjottaa kutsu siitä fb:iin, mutten meinaa jaksaa.
mua kanssa peloittaa aika paljon tää meidän kreisibailauspotentiaali, on hankalaa olla niin lahjakas kun me panun kanssa.
Lähetä kommentti