All I have to do is dream

Ostin perjantaina uuden kännykän, siis viikko sitten. Meillä oli firman bileiden iltaosuus Flamingossa, joten hyvissä päiväkänneissä sitten menin frendini kanssa lähimpään mobiililaitteita tarjoavaan liikkeeseen. Tarvitsin ehdottomasti uuden puhelimen, koska vessanpönttöön pudonnut yksilö alkoi näyttää kehitysvammaisuuden merkkejä, vaikka aluksi luulin, että se selvisi pulahduksestaan ihan noin vain. Joka tapauksessa, myyjänä oli karvainen nuorimies, joka oli aivan loistava myyjä; se ei alkanut kertoa mulle mistään teknisistä ominaisuuksista, vaan kuunteli kun sanoin hakevani pinkkiä perusnoksua, joka ei maksa paljoa. Kaupanteko kesti noin kaksi minuuttia. Parasta tässä puhelimessa on värin lisäksi näytönsäästäjä, joka on diskopallon näköinen ja graafinen perushymiö, jonka silmät ovat niin pään reunoilla, että se näyttää separilta.

Jokainen on varmaan lukenut Minkiltä parhauspostauksen, jonka joka sana pitää kutinsa jetsulleen. On jännä lukea ja miettiä tota päivää, koska se oli niin fiini, että joskus mietin, oliko se totta ollenkaan. Se fiilis, kun on aivan tuhannen fiiliksissä jostain (no okei, jokaikisestä jokaisen bändin) biisistä, ja pitää ystävää kädestä, ja katsoo siihen päin, ja se laulaa juuri sen kohdan, minkä sanoja itse ei muista. Kun on maailman kamalimmassa baarissa (joka muuten on Apollo), ja meinaa ihan menettää hermonsa ja lähteä tönien menemään, ja ystävä sanoo, että kato mua vaan, ihankun oltais täällä vaan kahestaan ja kaikki on hyvin.

EDIT: On aivan vitun ärsyttävää, kun painaa vahingossa "tallenna nyt" -painikkeen sijasta "julkaise teksti" -painiketta. Nyt siis jatkan jo kerran julkaistun tekstin kirjoittamista voi saatana.

On muuten jännä homma, miten tutkalla jengi on välillä. Palatakseni vielä viime viikonloppuiseen Ankkarockpäivään, niin siis menin steissille siinä yhden aikaan päivällä. Nousin portaat laiturille, ja päästyäni ne ylös joku ihan rehellisesti kouraisi mua perseestä. Raivostuminen iski kuin salama, käännyin Evgeni Plushenkon nopeudella 180 astetta ja nostin sormen pystyyn. Sanoin nuorelle miehelle hyvin kovaa ja hyvin painokkaasti haistattelusanoja sekä sen, että noin ei vain tehdä, jolloin tämä tulevaisuuden toivo näytti sormea takaisin ja irvisti. Olin jo miettinyt, kummassa kädessä mulla on sormukset eli kummalla avarilla vetäisen koko rahalla, mutta nähdessäni, kuinka kamoissa ja säälittävä se oli, en raaskinutkaan. Jopa tyypin vieressä oleva kaverikin jopa pyöritti etusormeaan korvansa ympäri, joten vain lähdin pois. Sormi oli muutenkin mulla aika höllässä sinä iltana, yhdesti nostin sen refleksinomaisesti kohti yhtä tyyppiä, jota en oikeastaan tunne, mutta se, mitä se on tehnyt yhdelle ystävälleni sai sen tapahtumaan lähestulkoon tiedostamatta.

Myös kamalassa Apollossa joku mieshenkilö oli aivan saatanan tyhmä vessajonossa, ja tein sen selväksi, ja silti se ampui vielä juttusille myöhemmin. En tajua, mikä aivokuolleiden yö se oli miesten osalta lähes kokonaisuudessaan.

Joka tapauksessa, tuosta päivästä asti olen ollut kipeänä, tuomiopäivän flunssassa, enkä tasan olisi tullut tänään töihin, jos olisi mikä muu tahansa päivä kuin perjantai. Nytkin lähinnä rouskuttelen särkylääkkeitä ja roikutan naamaani säälin toivossa pärskytellen. Niin ja bloggaan. Jee, meitsi!