Nyt kesällä aivan tekemisen aatelia on lounastaa puistossa ja katsella joko turisteja tai työmiehiä. Joskus voi myös oksentaa lounastunnilla paperipussiin jakkupuvussa puistonpenkillä istuen, ja toivoa, että ihmiset luulevat minun olevan mielummin raskaana kuin niin darrassa. (En siis ole raskaana, ja helvetin hyvä niin). Skouppailen myös ajaessani erityisesti asvalttimiehiä, koska niissä on joskus sellaisia tatuoituja nameja. Ja ne on likaisia ja hikisiä. Vähän niinkuin vaikka gladiaattorit.
Lomaan on nyt viikko, ja jokainen päivä töissä on tuskaa. Ei, vaan jokainen sekunti on tuskaa. Pakko sanoa, että mulla on juuri nyt ihan tosi huono asenne, mutta kenelläpä ei olisi, jos kolmeen kesään ei ole ollut kunnon lomaa. Nään duunipainajaisia, joissa asiakkaat muuttuvat zombeiksi ja nappailevat ohikulkevia assareita syödäkseen. Johtoportaan henkilöt kuvailivat mua äskettäin "vähän tiukkikseksi", ja se tuntuu kivalle siksi, koska kuitenkin viime viikolla dokasin arkena toistuvasti.
Onko mahdollista muuttaa löhöilyhimo hölkkähimoksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Himot on mahdollisia kääntää joo.
Avainsana on kiihdyttää sitä raivoa siihen juoksemiseen. Sopiva musiikki avittaa. Sen pitää olla sellaista että tärykalvoihin koskee ja 4-letter wordit vilisee lyriikoissa.
Ja sitten! Sitten voi keskittyä olennaiseen, eli siihen juomiseen, kun on juossut sen työraivon pois.
Lisää vinkkejä pyydettäessä.
:D
- Panu
hirveen hyvä vertaus, just vähän niinkö gladiaattorit! vielä kun ne valais sitä asvalttia isojen, lihaksikkaiden työhevoisten avittamana niin siinä olis aika täydellinen koNbo tykkään mä.
mun asenne on kanssa vähän etsikkoajalla ja lomaankin vielä yli kuukausi. onneksi töissä muutkin on vähän kesannolla ja sitten on paljon juhlia ja moottoripyörä <3
Sit kun ne hevosetkin ois vielä likaisia ja hikisiä.
mä luulen, lilith, et oot aivan täysin asian ytimessä. pitää olla raivoa, ja jos tän raivon laittaa juoksemisen sijaan juomiseen, niin on paha tilanne, mutta jos on juossut niin onniin paljon säyseämpi, että voi vaikka dokaa ja kuunnella reggaeta. sitten ympyrä alkaa taas ja on raivoa. raivoa on yllättävän paljonkin. lisäksi mä huomasin, että löhöilyssä ja lenkkeilyssä on se yhteistä, ettei tarvi ajatella mitään. jotenkin sain itseni juksattua silleen, että ois ihan sama oonko sohvalla vai lenkillä, vaikka eihän se ihan ole, mutta meni täydestä itseeni.
minkki ja pyl sai tän nyt ihan villiksi. sitten niissä likaisissa ja hikisissä miehissä ja hevosissa pullistuisi verisuonet verkkomaisina muodostelmina ja niistä tulisi vähän verta ja se noruisi sen hien ja lian mukana lihasten muodostamissa uurteissa. LIKAA! HIKEÄ!
Lähetä kommentti