Mites noi dokaushommat?

Tipaton tammikuuni oli menestys. Kuitenkin tapani mukaan onnistuin päättämään sen vähemmän menestyksekkäästi.

Perjantai meni vielä ihan nappiin. Kävin Pörrin kanssa tsekkaamassa leffateatterissa Sherlock Holmesin, jossa oli ihanat Robert Downey Jr. ja Jude Law, sekä se tyttö, joka esitti Reginaa Mean Girlsissä ja jonka nimeä en siis muista, mutta sekin oli tosi hyvä. Sitten kiiruhdin VR:n harvenneisiin vuoroihin varsin tuohtuneena kohti keskustaa, jossa olin tapaava Minkin, Saken sekä yllätysvieraan, jonka koodinimestä ei ole vielä varmuutta. Kun olin hakemassa pöytään ensimmäistä skumppatäydennystä mun piikkiin, ei Electronini, tuo kaikkien maksukorttien musta lammas, suostunut lunastamaan sitä. Siispä kipaisin kadun yli automaatille, jossa en saanut ulos rahaa enkä tilitietoja, ainoastaan kehoituksen ottaa yhteyttä myöntäjään. Tästä sitten sikisi ensinnäkin illan yksi toistetuin läppä, jossa supersankari nimeltä myöntäjä koittaa tällä tavoin pyytää mua treffeille, ja toiseksi se, että olen tytöille kyllä velkaa skumppaa. Ilta oli riemukas ja loppui seuraavan päivän toiminnallisuuden kannalta juuri oikeaan aikaan.

Lauantaina ponkaisin ylös aikaisin vailla darran häivää, ja lähdin karauttelemaan jalolla ratsullani pitkin lumisia peltoja. Syvässä lumessa Paukis askelsi kuin miljoonan taalan kilpuri, enkä voinut olla hymyilemättä typerästi koko aikaa. Sitten menin kotiin pyöräyttääkseni lasagnen, jossa oli punaisia ja vihreitä kerroksia, ja kerronpa vaan, että se on tosi leuhkan näköinen paakelssi ja vielä hyvääkin. Sitten lähdin muuttamaan Panua, ja olin siitäkin innoissani. Muuttaminen menikin näppärästi ja ennenkuin huomasinkaan, joimme Panun kanssa pinkkiä Lontoosta asti raahattua skumppaa, jonka kuplat tärähtivät päähän enemmän kuin kiitettävästi. Haettiin välissä kai jotain safkaa, juotiin seuraavaksi punkku, jonka jälkeen olikin hyvä mennä baariin. Juotiin alkajaisiksi bloody maryt ja soitettiin jukeboksia ja säntäiltiin baarista toiseen. Hotshotteja ja valkkarispitzereitä. Korjaamolla tapasin Minkin ystävän Cherin sekä yhden tytön, jonka kanssa olin samaan aikaan yläasteella, ja silloin se oli pelottava ja mä tosi epäsuosittu, koska mulla ei ollut tissejä mutta senkin edestä hammasrautoja. Juttelun lomassa temmoin rauhottuakseni jallushotteja ja kaljaa, ja siihen filmi oikeastaan loppuikin. Näemmä olen pulautellut ympäri Panun uutta kämppää, ja olen aivan saletisti sen kämppisten suosikki sen tiimoilta. Aamulla pesaisin enimmät yrjöt tukasta, kävin kaupassa ostamassa herkkuja aamiaiseksi. Sitten vietin erittäin tuskastuttavan kotimatkan kahdella eri bussilla, joista kotiin päästyäni laattasin vielä erittäin painokkaasti ja merkitsevästi. Tämän jälkeen kurkkuni oli ja on edelleen ihan tosi kipeä.

Miksen mä vaan osaa? Olin ihan sikamorkkiksissa muututtuani taas supersankarihahmooni Puke Girliksi. Onneksi yksi duunikaveri kertoi tänään, että oli tullut samana yönä jostain älynväläyksestä toimistolle tuhannen naamoissa, aiheuttanut hälytyksen ja joutunut stevareiden ulostaluttamaksi. Se vähän helpotti, että kyllä sitä paremmissakin piireissä. Toinen positiivinen asia on se, että mulla on tänään erittäin harvinaislaatuinen toisen päivän darra, nimittäin siivouskrapula. Kaikki on kohta ihan plankattu täällä himassa, siistii.