Daniel D., 17 year old gutterchild trying to survive the horrors from the ghosttown he calls home

Lookbookissa käyttäjät saavat ilmeisesti itse muotoilla tahtonsa mukaan, mitä ovat ja mistä. Jotkut tyytyvät olemaan ihan vain tyttöjä tai poikia kotikaupungistaan, tai oikeastaan suurin osahan on model/ photographer/ stylist/ fashion bloggereita, mutta jotkut ovat keksineet jopa jotain nokkelaakin tai koskettavaa tai hauskaa. Nyt en pysty antamaan muuta esimerkiksi kuin otsikon. Mä en tiedä, mitä mä olisin. Mitä te olisitte?

Tein ikivanhasta farkkutakista liivin toissapäivänä, ja nyt en malta odottaa että pääsen käyttämään sitä. Se on juuri sillä kornilla tavalla siisti, mistä mä pidän. Mulla on nyt silleen hyvä tilanne, että mulla on duunivaatteita aika hyvä määrä, jakkupukuja ja kauluspaitoja, että pärjään niillä jos vain ostan sukkiksia säännöllisin väliajoin. On muuten jännä, että olen päätynyt siihen, että käytän töissä pelkästään hameita. Mä en oikeasti ole mikään hametyttö, mutta tämä johtuu ehkä siitä, ettei suorat housut istu mulle pätkän vertaa ja ehkä siitä, että hame päällä muistan olla nätisti ja hillitysti. Nyt vaan tällaisen työsaran pakkopukeutumisen tuloksena en ole enää yhtään varma, miten haluaisin pukeutua. Tai jotenkin joutuu niin usein näkemään itsensä epämieluisissa pellekuteissa, että niihin alkaa jopa tottua, eikä sitten olekaan enää varma, mitä laittaisi päälle jos saisi ihan itse valita. Kaikki näyttää jotenkin tyhmille, jos ne ei ole toimistokelpoisia, yksinkertaisia ja epäyllättäviä.

Jotain hyvääkin on tästä toimistoasutotuttelusta seurannut, mä olin ennen aika laiska käyttämään korkoja, mutta nyt mä säntäilen yli kymmensenttisillä jopa melko sulavasti. Korot on ihan tottumiskysymys, ja vähän myös viitseliäisyys. On myös ahdistavaa, jos etenkin seukkaa jonkun sen verran lyhytkasvuisen kanssa, että koroilla tulee sitä pidemmäksi. Ei ole kivaa olla niin, koska tunnen itseni ihan tarpeeksi isoksi muutenkin. Duunissa oli hauskaa yksi päivä, kun siellä kävi noin 150-senttinen tyttö, jonka kanssa jouduin keskusteluun siten, että molemmat seisoimme; jouduin kumartumaan sillä tavalla hölmösti, sillä olin sitä varmasti 30 senttiä pidempi koroilla. Myös jos kävelee joissain tutuissa sisätiloissa korkeilla koroilla, tuntuu siltä, kuin kaikkea olisi kutistettu. Kahvat ovat kummallisen alhaalla ja alimpiin esineisiin joutuu kurkottamaan ihan venyttävissä määrin.