So fresh and clean

Miehet ja siivoaminen on aika usein huono yhdistelmä. Miesten mielestä sotku on siivoamisen arvoinen suunnilleen kahden kuukauden päästä siitä, kun itse olen jo tullut hulluksi siivosta ja lääväisyydestä, vaikken edes ole kovin siisti ihminen. Miehiä myös häiritsevät eniten irrelevantit jutut; tuolien selkänojilla roikkuvat vaatteet ja jokapaikassa olevat kynsilakkapullot, vaikka ne eivät totisesti ole oikeaa sotkua. Oikeaa sotkua ovat pöly, koirankarvat, roskat ja pyyhkimättömät pinnat.

Miehiä on vaikea saada siivoamaan, ja luulen, että kun ne lopulta saa siihen puijatuksi, käyttävät ne kaikki samaa taktiikkaa: ne koittavat tehdä sen sen verran huonosti, ettei niitä pyydettäisi tekemään sitä uudelleen. Tähän auttaa vain se, että vuolaasti kehuu ja on kiitollinen päin vittua tehdystä hommasta, saa siten miehen tekemään sen uudelleen ja kehittymään joka kerta vähän paremmaksi. Syöpäkin kehittyy, eli se on väistämätön vaihe, vaikka kuinka pullikoisi. Jossain kohtaa on mahdollista antaa myös erittäin helposti omaksuttavaa kritiikkiä, josta mies voi huomaamatta ottaa opikseen.

Meinaan saada spontaanin väkivaltaisen raivokohtauksen aina, kun huomautan jostain sotkusta tai likatilasta, joka on niin puhtaasti miehen aiheuttama, etten aio sitä siivota. Näihin innostaviin kehoituksiin vastataan monotoninen "joo" nostamatta naamaa pelin tai skeittivideon uumenista, josta johtuen mitään ei ole mennyt perille. Siitä voi oikeastikin ottaa sen meinatun raivokilarin, tai sitten jos ei ole niin sporttisella tuulella, että jaksaa paiskoa ja huutaa, niin sen siivoamisen voi tehdä itse. Se on enimmistössä tapauksista kaikista helpoin tapa.

Siivosin tänään eteisen lipaston päällä olevan hopeanvärisen laakean kulhon, joka Pörrin piti siivota viikko sitten. Se oli yöllä kotiin tullessaan kaatanut siihen kännipäissään jotain tuntematonta liuotinta, joka oli reagoinut avainten, hiuspinnien ja kynien metalliosien kanssa sillä tavalla jännästi, että kaikki oli kuorruttunut valkoisella ja ruosteenvärisellä visvalla. Sen lisäksi hankasin eteisen seinästä skeittilaudan gripin jättämiä mustia rannuja puoli tuntia, vain huomatakseni ettei ne vittu lähde, mutta bränikät rakennekynnet kyllä kärsivät. Enkä saanut rauhassa katsoa lempiohjelmiani, jotka voin kerrata siltä varalta, ettei joku niitä muista: Kuumat Kiinteistöt, Jordan - povipommin päiväkirja, American Idol -tuloslähetys ja Mallimaailman huipulle. Näistä eniten tykkään Katie Pricen ja Peter Andren ohjelmasta, tänään olin aivan tolaltani kun ne tappelivat. Katie on kauhean kaunis, varsinkin nykyinen tumma tukka käy sille ja se näyttää ihan bambille. Lisäksi sillä on aivan upeat jalat, pitkät, voimakkaat, ruskettuneet ja lihakset värähtelevät niissä.

Tänä viikonloppuna piti tehdä opinnäytetyötä, mutta enpä tehnyt. Panu tappaa mut kohta, ehkä kivittämällä. Naamaan. Eikä Pörri oikeasti ole mieheksi kovin sotkuinen, ja siivoushullu mies olisi jotain aivan kamalaa, koska en tosiaan itsekään ole niin siisti.