So break me, shake me, hate me, take me over

Elämässä on joskus niitä jaksoja, kun oikein mikään ei tunnu onnistuvan. Mulla on tässä viime päivinä kyllä ollut niin paljon kusta muroissa ja kaikkea muuta paskaa, että voisin sanoa tylsästi, että kaikki on huonosti, mutta sitten jäisin merkintä aika tyngäksi.

Duunissa otin loppuviikosta itkuraivarit. Mun uskottavuus taitaa olla niin huono, ettei kukaan koe tarvetta ottaa mua todesta, ellen vedä räpäreitä. Tästä johtuen ei kyllä ole kovin kiva mennä töihin, koska kernaiten en soisi kenenkään näkevän mun itkevän, tai ainakaan työkavereiden. Toisaalta tapahtunut mikä tapahtunut, turhanpäiväistä jeesustella enää.

Ajoin toissailtana Ponilaaksoon, joka sijaitsee ihan skutsissa. Ilma oli jotenkin sellainen, että usvaa muodostui aivan kauheasti sellaisiin laaksokohtiin, joissa ei ollut metsää tien reunoilla. Usva oli niin tiivistä, että siihen ajettaessa tuli vastenmielinen törmäyksentunne ja ajovalot tuntuivat vain kimmahtavan takaisin siitä sen sijaan, että ne olisivat lävistäneet sen. Eilen illalla usvaa ei ollut, mutta olin todella lähellä törmätä peuraan tai mikä bambi se nyt olikaan. Sen silmät kiiluivat, tein lukkojarrutuksen ja tunsin, kuinka sydän hakkasi nielussa asti pakahduttavasti.

Pikkukoira Punkki temmelsi eilen niin, että siltä melkein irtosi kynsi. Verta tuli kuin härän kurkusta, sen kaikki tassut ja koko vatsa olivat kuin teurasporsaan. Sillä on kerran ollut samantyyppinen vamma, ja se on tosi vaikea hoitaa, koska Punkin ykköshyveitä eivät ole paikallaan pysyminen eikä tassukääreiden päälläpitäminen.

Viime yönä heräsin kahden aikaan pahaan oloon. Oksensin muutamasti jäätäviä määriä, voin hyvin huonosti kylmyyden ja kuumuuden vuorotellessa vastenmielisesti enkä saanut levättyä yhtään. Siksi en myöskään pääse tänään valmennustunnille enkä katsomaan koiranpentuja. Lisäksi Pörri on ilmeisesti infernaalisessa darrassa, joten en myöskään tiedä, koska pääsen kotiin täältä, koska joudun viemään autoni huoltoon, koska se ei tietenkään mennyt läpi katsastuksesta.

Mun käsien iho kuivuu jostain syystä ihan kauheasti, ja nytkin mulla on muutamia syviä viiltohaavoja, jotka ovat tulleet ihan vain siitä, että iho on niin kuiva että se repeää. Ne sattuu niin paljon, ihan vain ollessakin puhumattakaan siitä, jos ne kastuvat tai niihin menee saippuaa.

Jos kohta joku asia ei mene vaihteeksi hyvin, niin ei mua kyllä huvita enää.