Never too loud

Tänään kysyin Minkiltä puhelimen välityksellä, onko Keltainen Ruusu joku pornokauppa, ja pysäkillinen ihmisiä kääntyi katsomaan. Mullakin on liian kova ääni tähän maailmaan, etenkin jos puhun tukka nutturalla pornokaupoista.

Tänään varasin ajan uudelle leimalle. Jännittää jo valmiiksi aika paljon, koska se paikka on sellainen, että tatskasetäkin sanoi, että siihen kyllä sattuu. En malttanut olla kertomatta duunissa siitä, että olin varannut ajan. Sitten kaikki kysyivät tietenkin, että minkä otat ja minne. Sellaiset ihmiset, jotka eivät erityisemmin pidä tatuoinneista, kysyvät aina "mitä järkee". Se on kysymyksenä ihan tosi paska, sillä leimoja ei oteta sen takia, että niissä olisi "järkeä". Jos ostaa uuden solmion, niin ei siinäkään ole järkeä. Mitä järkeä on käydä kampaajalla? Monelle myös epäilyttävää oli se, ettei huulen sisäpuolelta se tietenkään erikseen näyttämättä näy, mutta se onkin mua itseäni varten; lisäksi pidän ihan ajatuksenakin siitä, että olen ottanut leimoja. Yksi duunikaveri kysyi, olenko koskaan katunut yhtäkään kuvaani, ja saatoin vilpittä vastata etten ole. Paitsi että pidän niistä sellaisinaan, pidän myös kovasti niistä ajatuksina, enkä siksi koskaan varmasti kadu niitä. Ja onhan se aika lesoa ottaa tatuointi johonkin, mihin se sattuu ja missä se näyttääkin sille, että sen on ollut pakko sattua. Mua ei sillälailla kipu edes haittaa, niin kauan kuin se on sellaista, että sen tietää loppuvan tietyn ajan päästä.

Huomenna on Danko Jonesin keikka. Olen niin innoissani, etten pysty sanomaan. Aikataulut on selvillä, saan mennä ylihuomenna pari tuntia myöhemmin töihin, ja kasassa on huippujengi. Mä niin tarvin tätä.

Ainiin, sen lisäksi olen ollut jo kaksi päivää laihiksella. Olen syönyt pelkästään keittoja, kerrallaan vain yhden viipaleen tummaa leipää, salaatteja ja hedelmiä. Painan myös kaksi kiloa vähemmän kuin luulin, mikä on mukavaa vaikkei se saakaan mua näyttämään yhtään erilaiselle.