Helsinki by morning sightseeing

Voi saatana. Mielestäni maailman säännöistä yksi tärkeimpiä pitäisi olla se, ettei mitään reittejä koskaan saisi muuttaa. Ei tukkia autoteitä eikä laittaa etenkään julkisia kulkuneuvoja menemään eri kautta kuin normaalisti. Tämä siitä syystä että esimerkiksi allekirjoittanut koki tänään pelkoa ja inhoa ajellessaan miten sattuu kolmosen ratikan reitin muututtua.

Unipöpperöisenä, väsyneen tuntuisena ja etenkin näköisenä sankarittarenne astui raitiovaunuun liian laiskana kävelemään ja pahaa aavistamatta. En kiinnittänyt juurikaan huomiota siihen, että spåra kääntyi väärään suuntaan, vaan luotin siihen, mitä autokoulun taulussakin luvattiin; "asioilla on taipumus järjestyä". Ehkä seuraava pysäkki onkin oikea, ehkä on mahdollista, ettei pysäkit tulekaan eteen loogisessa järjestyksessä. Oikeastaan tärkeintä oli, etten olisi joutunut nousemaan, koska palelin, ja spårassa oli lämmin. Tietenkin tämä päättyi siihen, että jouduin ampumaan ulos jossain aivan randompysäkillä, ja jatkamaan siitä randomraitiotievaunulla, joka ei johtanut mihinkään parempaan suuntaan. Pettyneenä itseeni ja maailmaan teputin kylmissäni ja nöyrtyneenä kohti duunia, vaikka juuri sitä olin alunperin vältellyt. Sain myöhästyttyä töistä suunnilleen parikymmentä minuuttia, mikä on henkilökohtainen ennätykseni. Kiitos kolmonen, että autoit mut tällaiseen suoritukseen, ilman sinua se ei koskaan olisi ollut mahdollista.