Mä olen perfektionisti. Kuitenkin on yksi ominaisuus, jota en koskaan ole pystynyt muuttamaan itsessäni, en vaikka kuinka olen yrittänyt ja tahtonut. En nimittäin kestä minkäänlaista ilkeilyä. Jos rakentavakin palaute on tipankin värjäytynyt vittuilulla tai asiattomuudella, pahoitan mieleni pahoin ja joudun lähelle itkua. Vielä pahempi asia on, jos mulle kuittaillaan ilman pointtia, sanotaan joku kokonaisvaltainen asia, eikä siihen kuitenkaan mitään parannusehdotusta. Vaikka kuinka tiedän, ettei mulla ole paska asenne, ja vaikka se onkin sitä vain yhden ihmisen mielestä, niin pahoitan sellaisesta mieleni kovasti. Se siis hiukan pilasi eilistä, ja muutenkin ei koskaan ole järkeä länkyttää tämän tyyppisistä asioista humalassa, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Muutenkaan mistään vaikeista asioista ei saa puhua alkoholin vaikutuksen alaisena, eikä saa soittaa tai, vielä pahempaa, lähettää tekstaria; niistä pitää puhua kasvokkain, siten kuin aikuinen puhuu toiselle aikuiselle.
Eiliset firman bileet menivät oikeastaan oikein nätisti omalta osaltani. Sitten oli ensisijaisesti muista johtuvia asioita, kuten edellä mainittu, sekä eräs toinen, jota en muistanutkaan sietäväni äärimmäisen huonosti. En voi sietää miehiä, jotka millään tavalla käyttäytyvät fyysisesti uhkaavasti naisia kohtaan. Oli se sitten ihan kunnon turpaanveto tai "vain" vähän liian kova tarttuminen käsivarteen lähtemisen estämiseksi, on se joka kerran suunnattoman vastenmielistä ja pilaa tämän mieshenkilön mielessäni välittömästi suunnilleen kuolleen tasolle. Kauhean pelottavaa on se, kun jostakusta ei koskaan olisi uskonut, kuinka se vaikuttaa lempeällä ja oikeudenmukaiselle, ja sitten tapahtuu jotain sellaista. Naisen vahingoittaminen tai edes uhkaaminen fyysisesti on yksi omaan mieleeni ehdottomasti halveksittavimmista teoista ikinä. On todella huojentavaa, kun ympärillä on miehiä, jotka tuntee niin hyvin, että tietää, etteivät ne koskaan satuttaisi mua mitenkään. Se on aivan ensiarvoisen tärkeää.
En tajua, miksen koskaan voi nukkua käytännössä yhtään tuollaisissa juhlissa. Vielä kuudelta aamulla olin ylhäällä, mutta olin kuitenkin sitten päässyt nukkumaan; herättiin kollegani kanssa yhden turvallisen suuren ja möreä-äänisen työkaverimme molemmista kainaloista. Hotelli oli niin kylmä, että tämä täysin taka-ajatukseton lämpönukkuminen oli ollut ehdottoman hyvä idea; lisäksi on aina mukavampi nukkua toisten kanssa kuin yksin.
Löysin myös uuden suosikin American Idolissa. Adam.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
erittäin kunnioitettava ja älykäs periaate tuosta selvänä ja kasvokkain puhumisesta. osaisinpa itsekin.
muuten kaikki mitä äsken puhelimessa sanoin, ja vielä että oot kiva.
Tollanen perusteeton kritiikki (as in "kritiikki") on kyllä ärsyttävää. Kaikista ärsyttävintä tosin sillon jos vasta-argumentit kaivuvat kuuroille korville ja valittaja on jo päättänyt, että vika on sussa. Nopean turhautumisen kautta raivoon, siis.
O tavoittikin hienoimman hengen tossa vielä, eli ihan sama tosiaan mitä ite sanoo, koska asia on jo päätetty.
Noin juuri. Muut ihmiset tietää yleensä aina paremmin, ja siinä vaiheessa kun vineeminen alkaa, on turha enää pyristellä vastaan. Asiat vaan ON niin. Ärh.
Mitä noihin fyysisesti uhkaavasti käyttäytyviin miehiin tulee, niin siinä on tosiaan yhden sortin sontaläjää muistuttava ihmistyyppi. Jokaisen normaalin ihmisen jakeluun pitäis mahtua se tosiseikka, että joka pahuksen ihmisellä on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ilman poikkeuksia. Piste.
Lähetä kommentti