Type-O-negative

Joskus on niitä päiviä, kun tuntuu vaan kaikki pahalle. Tuntuu, kuin jokainen kommentti olisi suoraa kritiikkiä persoonaani ja kaikkea sitä mitä edustan kohtaan, mikään ei oikeastaan ole kauhean hyvin ja asiat vain niin sanotusti läpsivät naamaan. Koitin jopa parantaa oloani shoppailemalla H&M:n nettikaupan alessa, mutta edes mieluisat ja naurettavan taloudelliset ostokset eivät parantaneet oloani, mikä on melkein tavatonta. Tunnen oloni riittämättömäksi, kiittämättömäksi ja sellaiseksi, etten pärjää edes omassa henkilökohtaisessa sarjassani kuin korkeintaan säälittävästi. Epäreilua on myös se, etten voi kohdentaa tätä oloa johonkin tai keksiä mitään, mistä voisin sitä oikein syyttää; se vain on.

Lisäksi en ole ostanut vielä yhtään joululahjaa. Tai no, olen äidille ja Pupelle, mutta ne ostin jo niin kauan sitten ettei niitä lasketa. Jouluun on vielä aika monta yötä, mutta en todellakaan näe aikatauluissani ennen aattoa oikein sellaista hetkeä, että ehtisinkään niitä ostaa. Nytkin jo tingin nukkumisesta huomattavissa määrin.

Pitäisi vain kai lukea Stephenie Meyerin vampyyrikirjan kolmososa loppuun ja heti perään nelososa ja olla ihastunut Jacob Blackiin. Muita iloisia asioita ovat tällä hetkellä työ ja duunikaverit, jotka ovat ottaneet tavaksi kutsua mua muruksi ja kullaksi, sekä kotona olevat Punkki ja Pörri, joita ilman aurinko ei paista tällä hetkellä symbolisesti ollenkaan. On vain rankkaa, kun juuri keskellä suorituskeskeistä ajanjaksoa on niin väsynyt, ettei jaksa edes värjätä tukkaa tai silittää vaatteita, ja sitten niiden ja muiden asioiden tekemättä jättäminen harmittaa aina vain enemmän. Auttakaa.