Tilanne ei ratkaise vaan se, kuinka siihen suhtaudutaan

Paitsi, että Juhani Tamminen on komea mies, pidän siitä myös siksi, että se toisinaan laukoo hauskoja lauseita. Kerran ainakin se on lausunut myös viisaan lauselman, ja laitoin sen tuohon otsikkoon, koska koin tästä tosi hyvän esimerkin tänään. Kun odotin kaupassa käytyäni bussia, satoi vettä, joka sinänsä ei yllätä ketään. Seisoin pidellen turkasen painavaa kauppakassia, joka oli pakattu liian täyteen ja huonosti siten, että se oli hyvin satunnaisen monikulmion mallinen. Tunsin oloni hyvin, hyvin kurjaksi ja vihasin kauppoja ja busseja ja sadetta ja Suomea, siis olin ihan raivona kun kyyristelin markiiisin alla, joka ei estänyt sadetta vyörymästä päälleni. Noh, sitten pääsin kotiin. Paiskasin kauppakassit nurkkaan ja valjastin Punkin lenkille lähtöä varten. Punkki löysi heti portaiden alta kepin, jota se kantoi suussaan mölisten ja loikkien, ja kohta havahduin siihen, että hypin vakavissa korkkareissani vesilätäköissä Punkin riemuksi ja jahtasin sitä juosten kulmikkaasti kumarassa kädet suoraan eteen ojennettuina. Tässä kohtaa sade oli pelkästään hauskaa ja tunnelmallista, ja hypähtelin hyräillen päässäni looppaavaa Donna e mobilea. Tilanne siis oli sama, mutta suhtautuminen muuttui. Noin niinkuin vertauskuvallisesti ainakin.

Vastasin muuten tänään työpuhelimeen helvetin kuuluvasti huutamalla firman nettiosoitteen. Kun pääsin "pistefi"-kohtaan, punastuin ja kirkaisin, korjaten sen smoothisti sanomalla "EIKÄKÖ! hyvää päivää". Onneksi siellä ei ollut kukaan asiakas vaan joku onneton puhelinmyyjä.

Eilen olimme Panun kanssa katsomassa Verdin säveltämän oopperan nimeltä Rigoletto. Pidin siitä kovasti, itse narri oli sympaattinen ja muistutti suuresti mun ja Panun opinnäytetyön ohjaajaa. Mulla oli mielessä analysoida tätä järkevästi ja tipautella kiinnostavia detaljeja sekä pohtia niiden linkittymistä nykyhetkeen, mutten taidakaan. Panun kanssa kuitenkin spekuloimme Hesehamppareiden ääressä sitä, että miksiköhän Mantovan herttua valehteli Gildalle olevansa lovena, ja tänä aamuna Panu laittoi mulle tekstarin, joka on aivan varmasti totuus. Näin Panu kirjoitti (eikä toivottavasti pahastu tästä plagioinnista): mä en tiedä oonksmä vähän naiivi, mutta tais se Gualtier(?) tms olla oikeesti rakastunut siihen Gildaan, mut se ei uskonu et se rakastais sitä, joten: kännit, "nainen on ailahtelevainen" -biisi ja punatukkanen hutsu. Pelkuruus on etenkin jollain tapaa mahdottomantuntuisen rakkauden pahin vihollinen.