If you don't dream big what's the use in dreaming?

Ajattelin ostaa melkein kahden sadan euron saappaat. Sellaiset oikeasti pelkistetyt, kaikkien asujen kanssa käyvät laadukkaat aikuisten saappaat. En ole koskaan ostanut mitään niin kallista vaatekategoriaan laajasti kuuluvaa esinettä, mutta ehkä nyt olisi aika. Olen aivan varma, että ne maksaisivat itsensä takaisin monena aamuna, kun voisin vetää ne jalkaan ja olla sekä tyylikäs että jäätymättä. Lisäksi oikeasti on parempi investoida johonkin pysyvään, oikeaan fyysiseen tavaraan eikä vaan antaa rahan haihtua krapulan myötä taivaan tuuliin, koska se on sitten se, mihin ne rahat polttaisin, jos en näitä ostaisi. Odotan kuitenkin lopullisen päätöksen tekemistä huomiseen, siltä varalta että olen edelleen esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisena.

Ne saappaat on siis kalliit, mutta ne ovat myöskin täydelliset, ja täydellisyys on sellaista, mistä pidän omassa toiminnassani. Ei mennä täydellisyyden määritelmään nyt, se on hyvin henkilösidonnaista, eli puhunkin kunkin subjektiivisesti kokemasta täydellisyydestä. Toisinaan, kun ympärillä on paljon ihmisiä, jotka pitävät musta, koen oloni hyväksi ja hyvännäköiseksi, toisinaan jopa itsevarmaksi. Kuitenkin toisinaan sellaisten ihmisten kanssa olen tuntenut itseni jotenkin valheelliseksi; sillä tapaa, etteivät ne tunnu näkevän sitä huonoutta, mikä mussa on kolikon kääntöpuolena. Onneksi tässäkin on se, että ne oikeat ja läheisimmät ihmiset tietävät myös ne, ne tietävät kaiken, ja niiden kanssa ei tarvitse yrittää olla muuta eikä ajatella antavansa tavallaan liian hyvää kuvaa itsestään. Se on kummallinen tunne, koska pääsääntöisestihän kaikki yrittävät tehdä juuri sitä; en tajua, miksi se vaivaa mua toisinaan niin. On kauhean vaikeaa tietää, mitä muut ajattelevat ja arvostavat, tai mitä ne oikeastaan pohjimmiltaan tarkoittavatkaan. Yksi mun suurimmista peloista on näyttää tyhmälle ihmisten silmissä; varmaankin niiden oikeiden ja aidoimpien läheisten kanssa tämän pelon puute on se asia, josta tietää, että ne ovat niitä oikeita.

Se, että joku sanoo juuri oikeita asioita, on ehkä maailman hienointa. Joku pieni asia arkisesti sohvalla maaten, katsomassa linnanjuhlia sen toiveesta, voi kuulostaa juuri sille, miksi siihen on rakastunut. Silloin toisinaan toivoo, että olisi ollut ja tulisi olemaan parempi ihminen, tai ainakin osaisi vetää edes jonkun hetken yhtä täydellisesti kun se toinen, jotta saisi sille saman olon. Joskus täytyy katsoa asioita eri suunnasta ja käydä henkisesti, tai toisinaan ihan vain vertauskuvallisesti vähän kauempana, jotta taas näkee selkeästi sen, miksi tahtoo palata kotiin ja pysyä siellä.

The title is brought to you by the brilliant David Cook.