Tänään olen hävyttömän hyväntuulinen. Yhdessä ääsmarketissa oli maailman söpöin uusi poika, joka veikeillen jutteli mun kanssa vaikka mitä, ja kun lähdin, se vielä iski silmää, vaikka olin punainen ja kiiltävä ja kyttäkainalot olivat jo reippaasti ylittäneet perinteisen kainaloalueen. Lisäksi kuljetettavaa taminetta oli niin paljon, ettei se mahtunut mun autoon kaikki, joten reittini lyheni yhdellä pykälällä. Pojat auttoi mua myös lastaamaan auton, joten olin valmis nopeammin kuin ehdin sanoa "toskapitko"; sain apua myös purkamisessa, joten voita meni kummallekin puolelle leipää. Joskus kannattaa olla nainen, ne itsekin sanoi niin, enkä jaksanut edes siitä kimmastua, koska muuten olisin siellä vieläkin.
Tänään näin myös aivan mahdottoman idyllisen näyn, kun raksamiehet istuivat nurmikolla piknikillä. Ne söivät voileipiä ja joivat maitoa suoraan purkista, polttivat tupakkaa ja nauroivat niin, että niiden ruskettuneille kasvoille muodostui hymykuoppia ja silmäkulmiin naururyppyjä. Niiden vartalot olivat jänteviä, kasvot karhean päivettyneet ja kädet likaiset; ne olivat kuin suoraan siitä julisteesta, joita saa Ikeasta. Sitten taas keskustassa näin liikemiehiä, joiden kalliit puvut eivät oikein istuneet, miesten pöhöttyneillä ja kalpeilla kasvoilla juoksi hikinoroja, kun ne kantoivat Hesburger-lounaitaan Audeihin ja Mersuihin. Kukaan ei nauranut yhtä sydämellisesti kuin raksamiehet, suurin osa puhui puhelimessa tai vain näytti pitkästyneelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
mitä tästä opimme? tee työtä jolla on tarkoitus!
olen pahoillani, että mun puhelu putosi tästä merkinnästä pois, mutta hyvityin sillä superlatiivilla.
vitun vaikea kirjoittaa jyväskyläläisellä näppiksellä, jossa kaikki on päin väärää. onneksi elämässä nyt on aika moni asia melkein hyvästi, esim. sä (laittaisin sydämen, mutten löydä oikeita nappuloita)
Lähetä kommentti