All I have to do is dream

Ostin perjantaina uuden kännykän, siis viikko sitten. Meillä oli firman bileiden iltaosuus Flamingossa, joten hyvissä päiväkänneissä sitten menin frendini kanssa lähimpään mobiililaitteita tarjoavaan liikkeeseen. Tarvitsin ehdottomasti uuden puhelimen, koska vessanpönttöön pudonnut yksilö alkoi näyttää kehitysvammaisuuden merkkejä, vaikka aluksi luulin, että se selvisi pulahduksestaan ihan noin vain. Joka tapauksessa, myyjänä oli karvainen nuorimies, joka oli aivan loistava myyjä; se ei alkanut kertoa mulle mistään teknisistä ominaisuuksista, vaan kuunteli kun sanoin hakevani pinkkiä perusnoksua, joka ei maksa paljoa. Kaupanteko kesti noin kaksi minuuttia. Parasta tässä puhelimessa on värin lisäksi näytönsäästäjä, joka on diskopallon näköinen ja graafinen perushymiö, jonka silmät ovat niin pään reunoilla, että se näyttää separilta.

Jokainen on varmaan lukenut Minkiltä parhauspostauksen, jonka joka sana pitää kutinsa jetsulleen. On jännä lukea ja miettiä tota päivää, koska se oli niin fiini, että joskus mietin, oliko se totta ollenkaan. Se fiilis, kun on aivan tuhannen fiiliksissä jostain (no okei, jokaikisestä jokaisen bändin) biisistä, ja pitää ystävää kädestä, ja katsoo siihen päin, ja se laulaa juuri sen kohdan, minkä sanoja itse ei muista. Kun on maailman kamalimmassa baarissa (joka muuten on Apollo), ja meinaa ihan menettää hermonsa ja lähteä tönien menemään, ja ystävä sanoo, että kato mua vaan, ihankun oltais täällä vaan kahestaan ja kaikki on hyvin.

EDIT: On aivan vitun ärsyttävää, kun painaa vahingossa "tallenna nyt" -painikkeen sijasta "julkaise teksti" -painiketta. Nyt siis jatkan jo kerran julkaistun tekstin kirjoittamista voi saatana.

On muuten jännä homma, miten tutkalla jengi on välillä. Palatakseni vielä viime viikonloppuiseen Ankkarockpäivään, niin siis menin steissille siinä yhden aikaan päivällä. Nousin portaat laiturille, ja päästyäni ne ylös joku ihan rehellisesti kouraisi mua perseestä. Raivostuminen iski kuin salama, käännyin Evgeni Plushenkon nopeudella 180 astetta ja nostin sormen pystyyn. Sanoin nuorelle miehelle hyvin kovaa ja hyvin painokkaasti haistattelusanoja sekä sen, että noin ei vain tehdä, jolloin tämä tulevaisuuden toivo näytti sormea takaisin ja irvisti. Olin jo miettinyt, kummassa kädessä mulla on sormukset eli kummalla avarilla vetäisen koko rahalla, mutta nähdessäni, kuinka kamoissa ja säälittävä se oli, en raaskinutkaan. Jopa tyypin vieressä oleva kaverikin jopa pyöritti etusormeaan korvansa ympäri, joten vain lähdin pois. Sormi oli muutenkin mulla aika höllässä sinä iltana, yhdesti nostin sen refleksinomaisesti kohti yhtä tyyppiä, jota en oikeastaan tunne, mutta se, mitä se on tehnyt yhdelle ystävälleni sai sen tapahtumaan lähestulkoon tiedostamatta.

Myös kamalassa Apollossa joku mieshenkilö oli aivan saatanan tyhmä vessajonossa, ja tein sen selväksi, ja silti se ampui vielä juttusille myöhemmin. En tajua, mikä aivokuolleiden yö se oli miesten osalta lähes kokonaisuudessaan.

Joka tapauksessa, tuosta päivästä asti olen ollut kipeänä, tuomiopäivän flunssassa, enkä tasan olisi tullut tänään töihin, jos olisi mikä muu tahansa päivä kuin perjantai. Nytkin lähinnä rouskuttelen särkylääkkeitä ja roikutan naamaani säälin toivossa pärskytellen. Niin ja bloggaan. Jee, meitsi!

Otsikko

Oikeastaan mulla ei ole mitää blogattavaa, mutta on aivan pakko päästä kertomaan, etten muistanutkaan, kuinka hieno bändi The Goo Goo Dolls on. Ostin duuniin niiden yhden levyn, ja olen ihan koukussa sellaiseen lauluun kuin Become. En pysty nyt linkittämään sitä tähän, koska olen duunissa ja täällä on jotain aivan turhia estoja esim. Youtubeen ja Facebookiin. Tylsää!

Toinen asia, mihin olen koukussa, on intialainen ruoka. Kun oli aivan tuhottoman kuuma, ei voinut ajatellakaan syövänsä mitään muuta kuin meloonia ja salaattia, joten nyt intopiukkana mätän naan-leipää ja tulisia linssimuhennoksia naamaani ja turpoan.

On pakko olla kolmaskin asia, johon olen koukussa, mutta nyt en keksi mitään? Miten se on mahdollista? Eikun nyt keksin, ja se on Models Ownin mintunvihreä lakka, sävyn nimi on Jade Stone. Huh, onneksi keksin.

Lisäksi mulla olisi yksi kysymys, teille aivoisa(t) lukija(t). (Tiedän, että Minkki lukee tätä ainakin). Mistä saa ostaa nuotteja? Ja jos vielä haluatte neuvoa tarkemmin, niin mistä voisin ostaa The Goo Goo Dollsin biisin Iris nuotit? Ajattelin näet tatuoida siitä yhden rivin reiteeni, mutten jaksa selvittää mistä niitä saa, koska sen sai googlettamalla selville, että niitä saa ostaa jostain. Vituttaa tollanen puutteellinen informaatio niinku.

On muuten yksi juttu, mitä pidän hauskana, ja se peloittaa itseäni. Kyseessä on vauvablogi. Onhan se kaikkien mielestä hassua, että nukkuva vauva lavastetaan tilanteisiin? Onhan? Enhän salaa toivo vauvaa? Kyllä mä tahtomattani edelleen nyrpistän nenääni aina vauvan nähdessäni, eli ehkä ei tarvitse vielä olla huolissaan. Näin muuten Pörrin yhden kaverin vauvan eräänä päivänä. Mua pelotti ihan kauheasti kun mentiin sinne, että mitä jos ne kysyy, haluanko mä vaikka pidellä sitä, mitä jos se raivostuu ja hyökkää tai tekee muuta arvaamatonta. Se oli kuitenkin tosi kiltti ja hiljaa, ja koska se oli syntynyt etuajassa, oli myös aivan epätodellisen pieni. Sen sormet eivät yltäneet edes noin 140-senttisen mutsinsa peukalon ympäri, ja sen silmät olivat jotenkin liskomaiset. Keskityin tuijottamaan sitä lähinnä suu auki, ja se teki onneksi ihan samaa, eli meno oli ihan hyvä.

All the pretty horses

Kuten Minkkikin bloggasi, niin loma ja kesä tosiaan ovat omituisia. Joinain hetkinä on ihan kauhean ihanaa. Kun vietettiin Pörrin kanssa vuosipäivää käymällä leffassa, syöden ja pedissä, ei sen täydellisempää päivää olisi voinut olla. Ensimmäinen ilta Bulgariassa matkalla aivan yksin, kun menin rannalle, jossa tuulen ja auringon suhde oli juuri täydellinen ja vieressä kiharatukkaiset pojat soittivat kitaraa, joka kuulosti samalle kuin hiekka tuntui. Samaisella reissulla lounaat, joilla söin vain kadulta ostettuja hedelmiä, joiden kaikkien nimiä en edes tiennyt, ja join pinseteillä avaamastani pullosta paikallista olutta. Lounastauot puistossa Panun kanssa, istuen kynähameessa viltin päällä, kadehtien reilaajia ja hippejä. Pinkin keikka, jonka jälkeen kämmeniä kihelmöi aplodeeraamisesta, kuin niiden ihon alla olisi kuhisemalla muurahaisia tai jotain matoja vaikka, ja kurkku oli karhea kiljumisesta. Landella makoilu vailla mitään tietoisuutta ulkonäöstä, juoden skumppaa ja lukien Mötley Crüe -aiheisia kirjoja, ja sitten sauna, joka tuoksuu koivunlehdille ja puut paukkuvat kiukaan alla. Aamun ensimmäinen mimosa, joka virkistää kuin kahvi työaamuna, paitsi paljon hauskemmalla tavalla.

Toisina hetkinä ei ole niin ihanaa. Joskus tosiaan tuntuu sille, että kaikki ovat jossain muualla, ja vaikkeivät olisikaan, se silti tuntuu jotenkin sille, eikä siksi niille tule soittaneeksi. Syntymäpäivänäni istuin yksin kotona, koska kaikki feidasivat, ja moni vielä samana päivänä, joten tunsin itseni hyvin, hyvin surulliseksi ja yksinäiseksi ja itkeskelin synttäritarjottavien keskellä juoden itseni varsin vankkaan humalaan. Päivät, joina ei vain tapahdu mitään, ja joista kokee huonoa omaatuntoa, koska nyt on lämpimin kesä tsiljoonaan vuoteen ja pitää nauttoa ja tehdä siitä ikimuistoinen, kun vain haluaa nukkua päikkärit. Kun autooni murtauduttiin parin kuukauden sisällä toistuvasti, ja meidän kerrostalopihan puutarhakalusteita oli heitelty yöllä kananmunilla, joka on sitäpaitsi aika sarjakuvamaista mutta vain naurettavalla tavalla.

Jotenkin viime viikot fiilis on tuntunut aika haikealle. En osaa tarkemmin sanoa miksi, enkä oikeasti tiedäkään, eikä sillä kai ole väliäkään. Kaipaisin jotain aivan megamahtavaa tapahtumaa, jossa olisi pitkän aikaa ja kaikilla mahdollisilla tavoilla tosi hauskaa, eikä seuraavana päivänä olisi kamalaa oloa. Ehkä Ankkarockin lauantai on sellainen.

Drunk on shadows and lost in life

Koska Minkki heitti mua pallolla, niin naamaanhan se tietysti osui. Taas. Se on syy siihen, etten voi juurikaan pelata pallopelejä, koska aina ennemmin tai myöhemmin sattuu nenään ja kaikkia nolottaa mun puolesta ja seuraa itkua hampaidenkiristyksellä.

Joka tapauksessa, tahdon jakaa tähän mennessä suurimman aamiaistragediani. Ykköspalkinto menee ehdottomasti aamulle, jona olin erityisen virkistävän aamiaisen tarpeessa, joten kaadoin itselleni kupin kahvia, ja lasillisen jääkylmää Pepsi Maxia, johon olin tuohon aikaan vakavasti addiktoitunut. Pepsi Maxia oli pullossa jäljellä tasan tuo yksi lasillinen, ja siitä oli lähtenyt juuri sen verran hiilihappoja, että tiesin sen olevan makuuni aivan täydellistä. Istuin pöytään laseineni, ja kaadoin maitoa - kahvin sijasta Pepsi Maxiin. Meinasin oikeasti purskahtaa itkuun.

Muutenkin edelleen vituttaa. Kesäloman alkuun on enää kaksi aamua herättävänä töihin, ja ne pelottaa mua koska olen äärettömän toraisa ja riidanhaluinen. Tänään on onneksi Billy Idolin keikka, ja voisin juoda vähän kaljaa siellä, jotta huomenna olisin tyynempi. Sitten voin myös rikkoa vaikka vähän mukeja, koska sellaisestahan tulee aina parempi mieli, etenkin kun turpaanveto tai tuomiopäivähenkinen kiukuttelu ei ole kuitenkaan oikea vaihtoehto.

Eilen kyllä oli mukavaakin, kävin ratsastamassa Paukiksella. Kerrankin joku oli menossa samaan aikaan meidän kanssa, ja niinpä päätettiin mennä ystäväni kanssa ulos niityille käyskentelemään. Paukis on niin pahoin läheisriippuvainen ja laumamielinen, että jos joku menee edeltä, se saattaisi mennä jopa tulimeren läpi sen perässä, joten kyseessä oli suorastaan leppoinen heppahetki auringon paistaessa ja pitkän ruohon suhistessa ratsujen jaloissa. Leona Lewisillä on muuten selässä hieno tatska liittyen siihen, että sekin on heppatyttö. Siinä seisoo näin että:

"Their beauty captures every eye
A gift from god for all mankind
They lend us wings so we may fly
To ride a horse is to ride the sky."

Aika poeettista.

I saw him standing there by the record machine

Nyt kesällä aivan tekemisen aatelia on lounastaa puistossa ja katsella joko turisteja tai työmiehiä. Joskus voi myös oksentaa lounastunnilla paperipussiin jakkupuvussa puistonpenkillä istuen, ja toivoa, että ihmiset luulevat minun olevan mielummin raskaana kuin niin darrassa. (En siis ole raskaana, ja helvetin hyvä niin). Skouppailen myös ajaessani erityisesti asvalttimiehiä, koska niissä on joskus sellaisia tatuoituja nameja. Ja ne on likaisia ja hikisiä. Vähän niinkuin vaikka gladiaattorit.

Lomaan on nyt viikko, ja jokainen päivä töissä on tuskaa. Ei, vaan jokainen sekunti on tuskaa. Pakko sanoa, että mulla on juuri nyt ihan tosi huono asenne, mutta kenelläpä ei olisi, jos kolmeen kesään ei ole ollut kunnon lomaa. Nään duunipainajaisia, joissa asiakkaat muuttuvat zombeiksi ja nappailevat ohikulkevia assareita syödäkseen. Johtoportaan henkilöt kuvailivat mua äskettäin "vähän tiukkikseksi", ja se tuntuu kivalle siksi, koska kuitenkin viime viikolla dokasin arkena toistuvasti.

Onko mahdollista muuttaa löhöilyhimo hölkkähimoksi?

Summer love time

Mulla on vähän canon ja töissä joku on laittanut päälle Ylenaikaisen, josta tulee aivan käsittämätöntä piipaa-musiikkia. Tunnen oloni hyvin epätodelliseksi, mutta myös sillä tavalla hauraaksi, etten uskalla vaihtaa sitä, koska kyse voi olla jostain suuremmasta kosmisesta kokonaisuudesta, jonka balanssi menee sitten vituilleen ja kaikki oli tässä, vain siksi että mä valitin musasta.

Eilen olin kutsuvieraana yrityksemme edustajana juhlissa saaristossa. Kyseinen ilta oli aivan täydellinen; aurinko paistoi kuumaakin kuumemmin, mutta merituuli leikkasi poltteen tehden siitä suorastaan silittävän. Ruoassa oli kalaa, uusia perunoita ja tilliä, kaikkea kesäistä ja raikasta ja freshin makuista. Eilen myös tapahtui yksi asia, jota itselleni ainakaan ei ole koskaan ennen tapahtunut. Join kollegani kanssa päärynäsiideriä viinilasista pihalla, ja yhtäkkiä kämmentä alkoi kuumottaa. Auringonsäteet keskittyivät siiderin läpi kämmeneen polttopisteeksi, joka siis oikeasti poltti ja nippaisi. Mitä vittua? What is this crazy madness?

Niin ja ei pitäisi olla näin paha krapula viidestä siideristä, varsinkin kun olin nukkumassa jo puolen yön aikaan. Ei ole reilua tämä. Paitsi vähän on, koska tänään on perjantai kuitenkin. Huomenna lähden landelle maalaamaan ja laitoin jo tänään punaista kynsilakkaa, noin niinkuin harjoitusmielessä. Enää kolme maanantaita kesälomaan, toivottavasti en saa potkuja tai ota lopareita sitä ennen, vaikka väsyttääkin tosi paljon ja vituttaakin ja haluaisin vaan pois koko ajan.

EDIT: Meinasin pillahtaa liikutuksesta itkuun, kun ne viimein soitti Take Thatin Patiencen, mutta sitten huomasin myös sen, että joku petkuli oli käynyt vaihtamassa Novalle, joka sekin on kauhea, mutta onhan Patience nyt helvetin hieno biisi. Ei ihan niin hyvä kuin Relight My Fire, mutta kuitenkin. Niin ja ei tapahtunut mitään vaikka vaihtoi kanavaa. Vai tapahtuiko? *Mysteerimusiikkia*. Ostin kotiin vietäväksi Pörrikselle possupiffejä ja itselleni viinilehtikääryleitä, ja mun tekisi mieli syödä ne koko ajan vaikka oonkin ihan täynnä ja haluisin syödä ne kotona, ja on myös tosi pitkä aika siitä kun niitä viimeksi söin, joten en täsmälleen muista mille ne maistuu, paitsi että hyviä ne on, alunperin Panu pakotti mua syömään niitä. Puhuttiin muuten Panun kanssa puistossa lounastaessa siitä, että sillonkun sekin bloggasi niin me oltiin aika hauskoja ja aina kännissä, nyt me ollaan vaan töissä.

You've got m@il

Olen aina meinannut, ja nyt viime aikoina ihan erityisesti, ajautua hulluuteen siitä, millaisia meilejä ihmiset kirjoittavat töissä työkavereilleen kohtuullisen virallisissa yhteyksissä. Nyt aionkin tehdä TOP 4 -listan kaikista vitun ärsyttävimmistä kehareista, joita ei koskaan olisi saanut ottaa töihin mihinkään meilien perusteella.

1.) Ihmiset, jotka eivät otsikoi meiliä ollenkaan, tai sitten laittavat sen otsikoksi "ÖÖÖH" tai "moi!!1?". Joka kerta, kun tällainen meili tulee, mun tekisi mieli deletoida se ja lähettää sen lähettäjälle sähköpostipommi, jonka otsikko on "TÄH??!??!?!", koska sen ne saletisti avaa koska ne voi samaistua siihen, ja kuulostaahan toi nyt jännälle.

2.) Tämä ryhmä on osittain päällekkäinen edellisen kanssa usein. Nämä henkilöt käyttävät aivan vitusti välimerkkejä eivätkä osaa yhdyssanoja. "koska tehään seuraava kirje kuori tilaus????? tänks :)))!!?" Mä luulen, et sun se on jo vetämässä.

3.) Ihmiset, jotka eivät käytä välimerkkejä ollenkaan eivätkä piittaa pikkuisista typoista tai välilyöntien puutteesta, vaan kirjoittavat kaikki sulavasti putkeen. Mitä pidempi teksti, sitä saatanasti vaikeampi tajuta, mitä siinä oikein haetaan. Tän genren prot toisaalta saavat jo yhden lauseen ihan mahdottomaksi.

4.) Urpot, jotka lähettelevät tsiljoona vuotta sitten jo niin nähtyjä ketjukirjeitä joka päivä. Niille nyt vain pitäisi antaa selkään.

Pakko sanoo, etten ole kiinnostunut. mistäääN!!½!"