maanantai 4. helmikuuta 2013

Hyvää ja kaunista

Minä täytän tänä vuonna kolmekymmentä vuotta. Olen suhtautunut siihen hyvin tyynesti, ollut suorastaan suhtautumatta, siis ihan niin tyynesti, kunnes viime viikolla taisin saada ikäkriisin.

Meilailtiin Pöntön kanssa turhanpäiväisyyksiä, vaikka toki sähköpostin aihe on nimetty aina erittäin vaikuttavassa ja vakavassa mielessä, jotta sen saapuessa näytöllä näkyy vain että joku Pönttö meilaa mulle kosken siirtyvän koron problematiikkaa arvonlaskennassa tai Toista Buurisotaa 1899–1902. Joka tapauksessa, tällä kertaa sähköpostiteltiin yhdestä suosikkiaiheestamme eli tatuoinneista, ja kerroin, että ajattelin ottaa tänä vuonna numeron 13, koska nyt on 2013 ja täytä 30 ja onhan siihen liittyvä epäonniuskomus nyt vaan kiva. Siihen Pönttö pahoitteli olevansa nyt vähän huono ystävä, ja laittoi capseilla ja huutomerkeillä ja räjähdyskuville höystetyn kysymyksen, että täytänkö oikeasti. Ja sitten taisin itse mennä vähän jaiks.

Samana päivänä kävin varaamassa sen tatuointiajan. Lisäksi tein jotain muutakin suurta, ehkä ostin Frissin sijaan tavallista sitruuna-Novellea, koska totesin että nyt alan tehdä juttuja. Vituttaa sellainen, että huomaan kauhean usein länkyttäväni jostain, jota sitten en koskaan tee. Tuon aktin ensimmäinen taso on se, että miettii jotain juttua itsekseen ja suorastaan tekee diilin itsensä kanssa pinky swearilla aikoen tehdä sen. Sitten menee nukkumaan päättäväinen ja tyytyväinen ilme naamallaan, mutta kun herää, onkin muuttunut nukkaantuneeksi lapaseksi eikä tajua mitä ihmettä mietti eilen ja en vitussa tee. Eikä tarvitse edes olla humalassa päätöksentekohetkellä, mulle käy näin ihan muutenkin. Sitten vähän nolottaa, mutta se menee ohi, koska kukaan muu ei siitä onneksi tiedä ja itselleen voi syöttää kaikkea pajunköyttä siitä, miksi muka oikeasti valitsi olla tekemättä eikä luovuttanut.

Noniin. Se oli se eka siis. Toinen vaihe on se, että suunnittelee innoissaan jonkun kanssa, ja sitten käy taas lapashomma. Tämänkin voi vielä jotenkin selittää, kuten esimerkiksi maailman tylsimmillä klassikoilla ei ole rahaa tai mutsi ei anna, joka on ainakin itseni tapauksessa edelleen oikea syy siihen, etten tee monia asioita. Mutta niitä en yleensä suunnittele edes, koska tiedän että mutsi antaisi selkään.

Tämän keissin kolmas taso, eli jos mentäisiin Danten helveteissä niin Paradiso, on se että uhoaa ympäri kyliä jostain, ja sitten ei teekään sitä.

Anteeksi, en jaksa tätä enää. Jotenkin tuntuu, että juuri nyt itse lässytän enkä silti saa tätä tehtyä. Mutsi soittaa? Ei vaan, mikä mä olen heittämään kiviä, vaikka tässä kivitin ihan pelkästään itseäni, oikeasti. Jotenkin uskon siihen, ettei kukaan turhaan jätä mitään tekemättä, vaan siihen oikeasti on syy. On syy lähteä bileistä, koska kyllähän kaikki kotiinlähtöä mielummin juhlivat seurassa.

Ei pysy muuten yhtään näpeissä tämä kirjoitus. Tästä ei todellakaan pitänyt tulla tällainen iso väärinkäsitys. Mutten viitsi millään kummata kun kerrankin kirjoitin edes jotain.

Otsikon biisi tuli radiosta kun jäin pois bussista. Jouduin kuuntelemaan radiota, koska Spotify jumitti, vaikka olisin mielummin kuunnellut Mikael Saaren hienoa biisiä nimeltä We Should Be Through. Pahoittelut, että löysin vain tällaisen version missä se myös puhuu ja vaikuttaa aika ärsyttävälle jätkälle.

4 kommenttia:

Kesäminkki kirjoitti...

mä ymmärrän ton lapasyllätyksen täysin. mulle käy niin tavan takaa; vai lähdinkö muka amerikan alkuperäisasukkaiden luo asumaan tai edes kiertämään sirkuksen kanssa, kuten teininä päätin.
no en lähtenyt. nii.

Anonyymi kirjoitti...

Blogimerkinnässäsi tarjoaa saman toimittamaan mahdollisimman toisen artikkelin kirjoittaja mutta olen paljon pidät paljon parempi.

nuunis kirjoitti...

musta tuntuu aika samalle kuin viimeisimmästä kommentoijasta, jonka en usko todistaneen olevansa ei-robotti.

minkki, oispa noi tota tasoa, mutkun tuntuu et huomattavasti pienemmät jutut menee noin, ja sellaiset todennäköisemmät.

Kesäminkki kirjoitti...

:D nauroin hieman ääneen anonyymille. ja yhdyn täydestä sydämestäni: olen paljon pidät paljon parempi.