perjantai 11. tammikuuta 2013

Do, do, do, do what you gotta do

Vihdoinkin mulla on duuni, joka on mieleistä, ainakin niissä rajoissa kun työ nyt ikinä voi olla (keksin kyllä heti sata siistimpää juttua, nyt esimerkiksi haluaisin juoda skumppaa aulabaarissa jossa taitava pianisti soittaisi Fly Me To The Moonia), ja haastavaa ja palkitsevaakin.

Nyt oikeastaan ainoa ongelma on se, että olen ihan kylmät kahvit housussa usein, kun en ole niin täydellisen hyvä kuin heti haluaisin. Ruoskin itseäni kaikesta pienestä, jota en vain voinut tietää, tai valitsen väärän sanan joka aiheuttaa hiukan hämmennystä. Välillä luen tavuttaen lähetettävää meiliäni uudestaan ja uudestaan ja toisinaan tärisen powerpointin sillä slaidilla, josta en ole aivan varma. Mulla on todella pätevä ja auttaivainen perehdyttäjä, mutta tänään ehkä tein tietynlaisen mentaalisen läpimurron tajutessani, että mun on itse alettava ottaa vastuuta. Tuomiopäivään asti ei voi olla tupla- ja triplatsekkaamista, koska niistä huolimatta se joku sana voi olla vivahteeltaan väärä, vaan mun täytyy itse päättää. Mun päätös. Minä teen. Minä opin. Kantapää on ok joskus. Vaikka inhoan sitä yhtä paljon kuin jalkoja muutenkin.

On kyllä toinenkin ongelma. Se, että oon oikeestaan tosi lande. Tiedättehän, kun kerrotte matkastanne Etelä-Ranskaan, ja kun muut kysyvät kävittekö viinitiloilla ja maistoitteko Beaujolais Nouveauta niin joku pönttö kertoo tietävänsä sen viinin nimisen hepan ja sillä on kuulakärkikynän mustetahtoja kämmenissään. No, niin, jompi kumpi on meikä. Täytyy vähän tsempata, ja olla rämpyttämättä kyniä.

Lopuksi, (joka on muuten säälittävää kirjoittaa jo nyt kun tämä luonnostelun tila on vasta puolivälissä), suuria uutisia: erinomaisen fellow-bloggaajani Panun kanssa ollaan menossa aurinkolomalle alle kuukauden päästä. Huomaatteko mitä itsehillintää, edellisen lauseen perässä vain piste. Jotenkin uskon, että tämä on selviytymisen kannaltani enemmän kuin essentiaalia (joka muuten on sana, jota word ei tunnista, kuten ei myöskään sanoja brändi tai työhyvinvointipäivä, tai ainakaan mun kräkätyt (eiku) versiot ei tunnista). Ja siihen on niin vähän aikaa! Järkytyin muuten taas uudestaan tarkistaessani passini voimassaolon aikaa nähdessäni passikuvani. Kelläänhän se ei ole paras mahdollinen kuva, mutta itse näytän sille että yli puolet naamastani on otsaa ja mulla on lazy eye tai ehkä jopa kasvohalvaus.

3 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

"Täytyy vähän tsempata, ja olla rämpyttämättä kyniä."

Tipahdin ihan totaalisesti. Nään tän jotenkin niin sieluni silmin, huh hah hei!

Mierolainen kirjoitti...

Ja se vielä piti sanomani, että oon talvilomasta kateellinen. Tää kylmä ja pimeys ei tunnu loppuvan koskaan. Vaikka kuinka netistä etsii mopoon tarvittavia osia. Ei etene vuodenaika eikä elämä.

nuunis kirjoitti...

tosta lomasta kyllä tulee hieno. tosin, olin tänäänkin 10 tuntia työssä kun on niin kauheesti mitä pitäisi ehtiä ennen sitä. mutta, sieltä se on kuitenkin tulossa, ja sittenkun ollaan takaisin niin on jo melkeen kesä!