Jaksaminen ja hyvä mieli koostuu monista asioista. Siihen kuuluu riittävä uni, ulkoilu ja hyvä meno duunissa, ja nämä kaikki mulla on nyt. Nyt vaan on niin, etten ole vähään aikaan tavannut ketään ihmistä, joka antaisi mulle energiaa. Kaikki vaan ottaa. Musta fiiliksen antaminen on mieluisaa, mä haluan tehdä sitä, mutta nyt musta tuntuu kuin mut olisi juotu kuiviin. Jonkun tarvitsisi nyt antaa sitä mulle, ei tarvitsisi edes mitään isoja juttuja, mutta jotain. Ja ennenkaikkea pyyteettä, vaan sillä tavalla, että tuntuisi kivalle. Tänään aurinko paistoi, olin ulkona ja kaikki oli hyvin muuten, mutta silti se yksi juttu tuntui.
Aurinko on muuten aivan ihmeellinen. Ja vielä ihmeellisempää on se, ettei sitä ole varmastikaan useisiin kuukausiin ole näkynyt yhtä kauaa kuin tänään. Ihme ettei se vaikuta vielä pahemmin ihmisiin noin niinkun henkilöinä.
Ville Valo on muuten tatuoinut itseensä vauvan kuvan. Ylipäätäänhän Villen tatskat on sitä sleeveä lukuunottamatta aika erikoisia, ja yksi ystävä, jonka joskus tunsin sanoikin hyvin ihmettelevänsä sitä, miksei se voi ottaa kuin rumia tatskoja. Jotenkin ne silmät ja se avaruuspaavi ja muut vielä kuitenkin meni, mutta vauva? Tämä on mulle aikamoinen henkilökohtainen tragedia. Vietin muuten tänään puolitoista tuntia googlaamalla Ville kuvia, ja eilen kaksi tuntia lukemalla status update -historiaani Facebookissa. Pääsin viime toukokuuhun saakka, ja sitten mun oli pakko lopettaa koska aloin saada pahoja narsistisia fiboja.
Lisäksi mulla on jo suosikki uudella kaudella American Idolia. Casey James.
Olen henkilönä pahoillani, että olen näin poukkoileva tyhjänjauhaja tänään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
mä teen hei kanssa usein just tota menneisyyteen sijoittuvaa omatekstionaniaa, joten ymmärrän tän täysin. se on vähän niin kuin sellasta että tarkastelee, onko kasvanut ihmisenä tai noin, että oikein tarpeellista ja järkevää joka vinkkelistä.
ja mitä aurinkoon tulee, en voi sanoa kuin <3, talviaurinko vielä ihan eritoten.
Lähetä kommentti