Joskus vaan vituttaa. Mä olen koko viime viikon ollut duunissa kuin kissa, räpsähdän naamaan pienimmästäkin syystä ja syljen vastaukset purevina ja tarpeettoman ilkeinä. Mulla ei ole pinnaa, mutta toisaalta ei niillä toisilla ole tilannetajuakaan. Muutenkin mä oon ihan saatanan pahantuulinen, äksy ja tiuskimiseen taipuvainen. Sellainen on vähän dunkku olla, joten sitten koitan paikkailla sitä kotona. I'm not all bad. Kuitenkin kun on kärtsy tarpeeksi kauan, alkaa kelata, onko oikeasti sellainen. Vastatoimena tein ystävänpäivän aamuna Pörrille aamupalaa jääkaappiin, ja laitoin leipien päälle kurkunpalasilla sydämet. Mä en oikeasti ole sellainen, mutta se helpotti ja tuntui kivalle. Ehkä mä vähän olenkin sellainen, mutten vaan kehtaa myöntää suoralta kädeltä.
En mä osaa. Siispä teen taas listaa hyvästä ja pahasta viime aikoina.
Brilliant highlights:
-vaniljantuoksu
-tulppaanit
-pullonvihreä lasi
-bodarirahka ja aamukahvi, joka on 50/50 Pentikin joulukahvia ja Juhla Mokkaa, ja jossa on yksi Hermesetas ja juuri sopivasti maitoa
-auringonpaiste
-feikkinörttilasit, ruutupaidat, lintubongaritakit ja muu ernupukeutuminen
-taas uusien tatskaideoiden syntyminen ja seuraavan hakkaamisen lähestyminen
-Martina ja Esko, joka on paitsi viihdyttävä myös opettavainen (vai mitä Minkki?)
-se, että duunin pojat otti mut mukaan olympialätkävedonlyöntiin, ja mulla on vahva tunne, että vien sen
-HIMin absoluuttisen nerokas ja kaunis ja rujo ja soljuva ja raastava Screamworks: Love in Theory and Practice, jonka jaksan laittaa soimaan sillonkin, kun kävelen lounastreffeille Panun kanssa, vaikka ehdinkin kuulla vain yhden biisin.
Deep shadows:
-sähköiset hiukset
-lasten pitämät kaikki äänet, etenkin kiljuminen ja röyhtäily
-liika balsamico salaatissa
-jatkuva paleleminen ja se, kun löytää kolmista eri villasukista aina vain toisen parin
-huonosti tai liian vähän maustetut ruoat
-se, kun sanoo jotain niin, että se tajutaan ihan väärin mutta on niin väsynyt, ettei jaksa enää alkaa selittää
-se, kun juuri kaksi viikkoa Thaikuissa ollut työkaveri selittää, kuinka pirteä se on
-kaupassa myytävien kiivien ja avokadojen raakuus eli niiden kypsymisen odottaminen kotona
-uusien mustien perusduunikorkkareiden löytämisen mahdottomuus
-pakkohymyily ja siitä edelleen kasvava vitutus.
(Ei toi positiivisten ja negatiivisten soveltava nimeäminen toiminutkaan ihan niin hyvin kuin ajattelin, koska syvät varjot on usein kauhean hienoja.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
ohoo! mun pitää tulla erikseen kommentoimaan myöhemmin, koska oon vielä aika rähmässä tähän aikaan. lisäksi näin koko viime yön semieroottisia unia meidän hierojasta, joka on 190-senttinen kultaista suomenleijonakaulakorua kanniskeleva puolikalju mies ja jolle mulla siis on tänään aika. oon vähän hämmennyksissä, ja siis palaan myöhemmin.
Hei toi korkkarijuttuhan pitäs olla iisipiisi. Zioon vaan ja jotkut klassikkolinjan Pura Lopezit.
sä oot o. ihan oikeessa. mä oon vaan tehnyt siitä sellasen ongelman, vaikka oikeestihan pitäisi ottaa just joku tollanen suunnitelma ja vaan tehdä se.
ja minkki, mähän näin sen kun olin syömässä piparia siellä bodareiden joukossa, ja ymmärrän täysin hämmennyksesi. toivottavasti kaikki menee hyvin.
Lähetä kommentti