sued!

ystäväni, joka matkaa turhuuksien taipalia, haastoi mut tähän. onneksi neiti kaikkonen ehti tehdä tämän jo ennen, koska olin jo antamassa palautetta, etten tajua, pitääkö ne kolme asiaa olla samoista aihepiireistä vai onko kyseessä universaali top 3 -lista, mutta sitten selvisi että pysytäänpäs nyt vain näissä. siispäh:

1. the ramones (musiikki)
2. tatuoitujen miesten katselu (ajanviete)
3. kahvi maidolla (juomat)
   

tämä on varmaankin oleva minun panokseni tänään. loppuillan olen muuttamassa kaveriani, jos joku kysyy.

nuunion paluu

en tajua, mistä tämä viime aikoina ilmeentynyt unettomuus onkaan saanut näin suurta pontta. edes se, että skippasin lauantain ja sunnuntain välisen yön nukkumisen osalta kokonaan, ei tunnu vaikuttavan siihen juuri mitenkään; olen kyllä väsynyt ja silmäpussinen, muttei kuitenkaan sillä tavalla nukuta. en voi edes kauhean pahoin, kun tavallisesti uupuneena mulla on todella huono olo.

toinen ikävä asia on mulla kauhean herkästi ilmenevät lihaskrampit. ne johtuvat ihan näin empiiristen tutkimusten pohjalta lähinnä nestehukasta ja magnesiumin puutteesta. ensimmäistä olen edistänyt juomalla paljon viinaa ja hyvin vähän vettä, hikoilemalla auringossa porsaan tavoin sekä tepastelemalla useita kilometrejä. hikoilemalla olen myös menettänyt tehokkaasti suoloja ja kaikennäköisiä hivenaineita, joiden puutosta pyrin pitämään yllä lähinnä rasvasta ja huonoista hiilareista koostuvalla ruokavaliolla. seuraavana seuraakin pirkkaniksi alkoholisteille tai muille helposti kramppaville ja vammaisille: jos joku lihas on nykäissyt itsensä laukeamattomaan jumitilaan, sen voi avata suihkuttamalla suihkusta vuorotellen jääkylmää ja tulikuumaa vettä sen ylle. en tiedä, mihin sen teho perustuu, mutta jonain päivänä kuulen vielä kiitoksen tästä. enkä keksinyt sitä itse, mutta hienoa jos niin luulit.

ajattelin vastaisuudessa käydä enemmän ulkona kahdessa paikassa. tai toinen on oikeastaan enemmän paikkatyyppi, kun taas toinen on ihan oikeasti paikka, maantieteellinen alue ja kaupunginosa. ensimmäinen on puistot. toinen on kallio. lisäksi himoitsisin baarikierrosta jonnekin lähiöön, koska se voisi olla hauskaa ja vaihtelevaa.

onneksi huominen on vain yön päässä.

andy pahimmillaan ja yhtä suurta perunaa

noniin. kaikki alkoi varmaan siitä, kun torstaina reino nordin katsoi minua syvälle silmiin ja moikkasi. sitten oli perjantai. silloin menimme testaamaan polttareihin kaavaillun kallion baarikierroksen, noin niinkuin kenraaliharjoituksen ja yleisen viihtyvyyden suloisessa tasapainossa. on parasta, kun kalja maksaa kaksi euroa, ja on vielä niin kuuma, että sitä juo niin nopeaan ettei se väljähdy. koska toteutin kiitettävästi tätä nopeutta, olin aika vireessä rundin loputtua, joten alustavasti ilmoille heitettyjen suunnitelmien mukaisesti menin minkin luokse juomaan viskiä, paikalla oli myös muuan sakari, ja kuuntelimme musiikkia eli musaa. sitten menimme kolmisin otteeseen, jossa joimme kuohuviiniä. juuri nyt en muista, miten tulin kotiin, eikun junallahan se oli, mutta olin unohtanut puhelimeni minkille, ja sen takaisin saamisesta tulikin lauantain mittainen seikkailu.

lauantaina koutsasin ja olin ahkera. sitten värjäsin tukan, kun yhden tasarin jälkeen kätösten tärinä alkoi vaimeta. sitten oli polttarit. punahilkka-asuinen morsio aiheutti mittaamattomissa määrin ihastusta, skumppa virtasi ja aurinko paistoi. meillä oli kaikkea ja me hymyiltiin. jossain kohtaa taapersin parien oharien jälkeen alppipuistoon hakemaan puhelimeni minkiltä, joka varusti mut paluumatkaan maistiaisilla hyvästä ystävästäni jimmystä. kun morsian oli tehnyt kaikkea sadistista mitä ikinä oltiinkaan keksitty, oli aika vetäistä baarin vessassa soma kolttu ylle ja suunnata vielä lopuksi yhteen pääkaupungin vähän fiineimmistä paikoista. kun odottelimme taksia, tanssitti yksi spurgu yhtä kaunista morsiusneitoa salsan tahtiin ja puolestaan mun korvaan joku suuri, kalju ja tatuoitu mies kuiskaili seksikkään käheällä äänellään rivouksia. näissä molemmissa kontrasti oli se hienoin asia; kaksi aivan erilaista ihmistä, jotenkin tuli jopa sellainen leffatunne oikein.

jossain kohtaa melkein kahdeksan euron drinkit ja baarimikkojen limaiset silmäniskut alkoivat nakertaa sisintäni, ja karkasin minkin luo rawxiin. siinä kohtaa tajusin olevani hiukan päihtynyt. joimme jallusiidereitä kahden minkin miespuolisen kaverin kanssa, joista toinen on hyvin vaikeasti saatavissa kontaktin päähän. siitä sisuuntuneena tein kaikkeni, jotta siihen pystyisin, ja keinoja kaihtamatta bondaus silloin tällöin olikin olemassa. on toisaalta ihan kivaa, ettei kaikki ole niin helppoja, vaikkakin jos kaikki olisivat ko. henkilön tasoa niin kaikki kuolisivat pään räjähdykseen. joka tapauksessa, pilkun jälkeinen oli tapahtuvan siten, että lähdin kolmen ennestään käytännössä tuntemattoman henkilön kanssa jatkoille tiksiin. tästä muodostui kuitenkin aivan legendaarista, innostuin kovin tavatessani niin ihania ihmisiä. tiksissä saunottiin seiskalta aamulla, ja sitten otin neljä tuntia aurinkoa ja soittelin minkin vastaajaan kummallisia viestejä kaljan juonnin lomassa. talon asukki kokkasi aivan satumaiset grillimätöt kaiken huvin päälle, ja ne masussa aloimme jossain kohtaa liikkua haasteellisen kontaktin miehen kera kohti pääkaupunkia. näytettiin varmaan huvittavilta steissillä; minä ilman alusvaatteita ja meikkiä teepaidassa ja shortseissa, palmikoimassa pukuun pukeutuneen miehen hiuksia. matkalla aloin voida hiukan heikohkosti, joten heti kun juna ländäsi stadiin, menin juomaan olutta.

sitten reippailin eväskaupan kautta alppipuistoon, jossa minkki ystävineen piti leiriä ja joi arvatenkin viiniä. tästä muodostui sellainen päivä, jonka muistan erinomaisuudestaan varmaan aina. aurinko paistoi, pojat olivat kauniita, juomat virkistäviä ja pizza maittavaa. jutut olivat kuitenkin jälleen kerran omaa luokkaansa, mutta koska lienen vieläkin hiukan jonkun vaikutuksen alainen, en ala niitä avaamaan, ja sitäpaitsi minkki teki oikein muistiinpanojakin, joten se tekee sen varmasti paremmin. pointti oli kuitenkin se, ettei tänään oikein mikään olisi voinut olla paremmin. huolet olivat poissa ja kiireettömyys oli käsin kosketeltava.

nyt olen kotona, ja olin sitten tosiaan melkein kaksi päivää putkeen poissa. huh, mutta vaikka liika on liikaa niin vähän on tylsää, ja tässä kohtaa tylsää ei ollut mikään. rakastan kesää ja tyttökavereita.

will you stay here and rock my world?

mut bongasi facebookissa sellainen poika, joka oli mun kanssa samassa jossain leikkikoulussa ja jota pussailin leikkimökissä ihan pikku tirriäisenä. jotenkin kauhean somaa, ja kun kerroin äidille, ja sanoin että siinä on tullut insinööri, sanoi äiti nähneensä sen siitä jo kun se oli sellainen viisivuotias.

en saa kävellä tänään sen kortisonipiikin vuoksi, ja siksi saan henkisiä turhaumia. kävelemisen vältteleminen on muuten yllättävän hankalaa, aina sitä sutii johonkin suuntaan ihan huomaamatta, ja sitten kun sen huomaa, ei voi nyt siihenkään jäädä istumaan vaan on käveltävä takaisin. lisäksi sohvalla istuessaan tarvitsee yllättävän paljon tamineita, en ihmettele, että pörri lähti skeittaamaan kun olin pyytänyt siltä mehua, keksin, pumpulipuikon, kynsilakkaa (no ei todellakaan tota vaan se toinen! ei sitä! ei! vaan se kimaltavan musta! toi on metallinhohtoinen tyhmä!), sukat, käsirasvaa ja toistuvasti kaukosäätimiä erilaisiin vempaimiin.

koska toisetkin kirjoittaa sellaisia ällösöpöjä juttuja tytöistä tai sitten pojista, niin mäkin aion. lisäksi mulla on hiukan huono omatunto siitä, että en ole puhunut kauniisti meistä pörrin kanssa vaan keskittynyt (tapani mukaan) vinkumaan niistää paskoista hetkistä. me joskus illalla sanotaan loputtoman kauan toisille hyvää yötä ja kutsutaan toisiamme joiksikin makeiksi herkuiksi, oikeastaan niin kauan kun vaan keksitään leivoksia ja kakkuja ja muuta namisyötävää. toisinaan, jos ollaan oikein vireessä, tämä saattaa kestää aamuyöhön asti ja sitten ollaan molemmat helvetin väsyneitä pumpernikkelin, toskakakun, mansikkakiisselin ja vaniljamunkin takia. joskus myös lipsahtaa jotain sellaisia hassuja, joita ei ole olemassa, vaikka inkiväärijätski tai lakritsivanukas, tai en tiedä aivan varmasti onko, mutta ei ainakaan kauhean tavallisesti ole tapana sellaisia valmistaa ainakaan suomessa.

mua kehuttiin tänään kahdesti suomenruotsalaisen näköiseksi, ja ne kerrat kun olen tarkkaillut ihmisiä stockiksessa ja muuallakin ruotsinmaalla, on se tosiaankin otettava kohteliaisuutena. omasta mielestäni ruotsalaisista kuitenkin puuttuu se itseäni kaikista eniten viehättävä aines, joka on perushyvännäköisyyden yläpuolella omalaatuisuudellaan ja rosoisuudellaan; ruotsalaiset tuntuvat olevan kauhean hyvännäköisiä yleisellä tasolla, mutta se mun mielestä aivan terävin kärki puuttuu ainakin näin pinnallisella tarkastelulla. kaikilla tuntuu olevan samanlaiset vaatteet ja tyyli, pahassa vainoharhadarrassa tuntuisi varmasti sille, että kyseessä on joku salaliiton tapainen juttusysteemi, koska jokainen juuri ohitettu tyttö tulee vastaan seuraavassa kadunkulmassa, sama myyjä on sekä mäkkärissä että pizzahutissa, ja kaupassa myydään vain sen vaatteita.

jee, meitsi!

tänään musta alkoi oikeasti tuntua sille, että musta tulee erittäin raihnainen vanhus. vasempaan lonkkaani pistettiin kortisonia, koska se on nyt suunnilleen kuukauden päivät ollut hiton kipeä. toisinaan ei meinaa päästä portaita alas, toisinaan se särkee öisin niin paljon ja niin kauan, että tekisi mieli repiä se irti. nyt se vihloo kokonaisvaltaisesti, mutta sen pitäisi olla huomenna parempi, ja paras olisikin olla.

eilen kirjoitin häitä varten istumapaikkakortteja ja kirkko-ohjelmia sekä taittelin suunnilleen tsiljoona sydämenmuotoista karkkirasiaa. lisäksi vakuutuin, että alan itkeä siinä kohtaa, kun häämarssi kesäyön unelmasta paukahtaa soimaan kirkossa. valutan meikistä mustia kyyneliä norsunluun- eli shampanjan väriselle puvulleni, jossa näyttää sille, kuin mulla olisi vyötärö; mua hyssytellään ja todennäköisesti multa valuu räkää. onnittelut vaan onnistuneesta morsiusneitovalinnasta!

en voinut olla otsikoimatta tätä minkin muistuttamalla lausahduksella, jota yhdessä lehtijutussa lapsimallien käskettiin sanoa näyttääkseen luonnollisen iloiselta kuvissa. se sopii useimpiin onnistuneisiin päiviin ironisessa merkityksessä myös meidän vanhempien kohdalla. siis ei lasten vanhempien, vaan iältään vanhempien, vaikka voihan olla vanhempi, vaikkei olisikaan vanhempi jotain.

tänään kyllä tapahtui yksi erittäin hienokin asia. eräs ystäväni, joka on enemmän ystävä muiden ystävieni kanssa, vinkkasi mulle erittäin epäitsekkäästi ja jalosti mahdollisesta työpaikasta ja edisti sitä vielä suhteillaan paljon. tulin suorastaan liikuttuneen iloiseksi, sillä tähän ei ollut mitään velvoitteita taikka kiitollisuudenvelan tapaisia kannustimia, vaan mitä ilmeisimmin pelkästään vilpitön auttamisenhalu, joka on ilmiönä hyvin harvinainen. kiitos, äärettömän kauniisti tehty. toivottavasti tärppää, enkä mene haastattelun vahingossa esimerkiksi humalassa ja kaksi tuntia myöhässä koiran oksennettua päälleni. jee, meitsi!

kuin kissat ja koirat

näin aivan häkellyttävän todentuntuista unta viime yönä. heräsin noin neljän aikaan aamuyöllä siihen, tepastelin kylpyhuonetta kohti ja katsoin ikkunasta. ulkona oli usvaa siniseltä näyttävien kosteiden niittyjen yllä, linnutkaan eivät laulaneet, ja olin varma, että muistan unen aamuun saakka. mutta, kuinkas sitten kävikään, en muista sitä enää kauhean hyvin. huisinta siinä oli ehkä se, että en tunne oikeasti kumpaakaan kahdesta muusta sen päähenkilöstä, mutta unessa kumpikin oli hirveän yksityiskohtaisesti kuvailtu, vähän niinkuin samaan tapaan kuin kirjaa lukiessa pikkuhiljaa muodostaa täydellisen kuvan mielessään kaikista sen henkilöistä.

sen ideana oli kuitenkin sellainen, että ihastuin aivan päättömästi naiseen, joka sattui olemaan tk:n puolalainen. tässä unessa puolalaisella oli carrie bradshaw -tyylinen kiharapehko, pisamia ja maailman suloisin hymy. puolalaisenkaan tyylistä ei ollut ihastua naisiin, joten olimme molemmat varsin häkeltyneitä ja hermostuneita, julkisten paikkojen huomaamattomat kosketukset tuntuivat sähköiskuilta ja jokainen suudelma maistui sateenkaarelle. koska kaikki on pilalla enkä muista unta tarkalleen, saattoi asianlaita olla niin, että tapasimme syystä että autoin hänen perhettään jossain, jonka ansiosta he jäivät kiitollisuudenvelkaan, ja ystävystyin koko perheen kanssa. sitten kuitenkin seurasi sillä tavalla hauska juttu, että odottelin puolalaista jossain, mutta tk sattuikin olemaan jossain naapurustossa, ja jostain syystä tunsimme toisemme ulkonäöltä, ja koska olin hyvin ihastunut puolalaiseen tietäen kuitenkin tk:n ja sen välit, niin päätin viettää aikaa tk:n kanssa, koska koin paremmaksi, ettei tk vietä aikaa puolalaisen kanssa. hengailimme biitsillä ja tk näytti ville valolle, sen katse oli suoraan sänkykamarista ja se tahtoi mut mukaansa pariisiin, jossa saisin valita kumman tahansa sen kahdesta sukunimestä, joista toinen tarkoitti alempaa kuin helvetti ja toinen ylempää kuin taivas. tähän kuitenkin uni loppui.

tänään aamulla, kun olin vienyt hevoset ulos ja tulin sisäään keittämään kahvia milläpä mulla kuin mocca masterilla, livahti sisään myös kissa. ei siinä muuten mitään, mutta pikkukoirani punkki pelkää kissoja aivan silmittömästi, koska se on pienempi kuin kissat, ja siksi ne kai huvittelevat pieksemällä sitä. punkki on ottanut taktiikakseen sen, että se käyttäytyy kuin kissoja ei olisikaan, se ei katso niihin päinkään ja luonnollisen näköisesti muuttaa aina kulkunsa mahdollisimman kauaksi niistä. kuitenkin, jos kissat tekevät äkkinäisiä liikkeitä tai maukuvat, kokee punkki että ne ovat rikkoneet sopimusta ja joutuu paniikin valtaan yrittäen kiivetä ihmisen jalkaa pitkin syliin. sieltä se välillä vilkaisee kissaa, sen on tiedettävä, missä se on, jottei se pääse yllätyshyökkäyksiin, mutta jos kissa katsoo punkkia, kääntää se päänsä hyvin nopeasti pois. tämä kaikki on aika huvittavaa, sillä punkki on muutoin suorastaan yli-itsevarma ja peloton, mutta kissat saavat sen aivan tolaltaan.

toivottavasti tästä tulee kaunis päivä, koska olisi kiva saada otettua vähän brunaa. päivän kehut saa mikko rimmisen "pussikaljaromaani", joka on aivan verraton järjettömine vertauksineen, lystikkäine henkilöineen ja yli sivun mittaisine lauseineen. onneksi olen vasta vähän yli puolen välin, eli se ei lopu ihan heti vielä.

"kuorma auton ledi valot"

vitun vauva. aika ikävästi googlattu, en mäkään niistä pidä, mutta ei niitä silti varmaan tulisi rumilla sanoilla noin sanoa, ne vielä oppii kiroilemaan. tai väkisten ne oppii jossain kohtaa, yleensä ennemmin kuin myöhemmin, mutta yrittäminen on kaunis ajatus.

cheerleading raskasta. no varmasti on, kaikki ne monimutkaiset riimit ja pikkuruiset hamoset ja pompomit. ei kyllä se on, ne pomppii ja nostelee toisiaan hyvin vaarallisesti, mutta silti käsi sydämelle; kelle oikeasti tulee se lajin raskaus ekana mieleen?

ilmaista kotipornovideo. en tajua, kuka kokee tällaisen täsmäämättömän sanaparin tuottavan parasta mahdollista tulosta.

konemetsä huume. no niin, mitä viisaan mierolaisen viimeisen bloggaus tästä sanookaan?

mulla on morkkis. meillä kaikilla on joskus, siitä puhuminen helpottaa joten hyvä, että kerroit sitten vaikka googlelle edes.

mustekala lemmikiksi. hei hyi, ei kai kukaan oikeasti halua? ei sen kanssa voi edes leikkiä, eikä ne ole edes kauniita?

phil collins käytti huumeita. phil collins taisi siis olla konemetsässä?

räppärin mese. ei sitä taideta horoille antaa, vaan helmille tsikseille.

eikä tämä ollut edes kovin hauskaa. menen jatkamaan pussikaljaromaanin lukemista ja syömään sitä mansikkarahkaa, jonka takia mulla taitaa olla alkava jännetuppitulehdus.