What's in your head, in your head?

Koska viimeaikoina, eli noin ehkä kaksi vuotta, on tuntunut vaikealle löytää aika blogikirjoitusten tuottamiseen, kokeilen nyt vähän erilailla. Kirjoitan tätä nimittäin sängyssä. Yleensä ennen nukkumaanmenoa luen vähän jotain, sen aikaa että vähän tyynnyn ja hiukset ehtivät vähän kuivaa. Käyn suihkussa aina iltaisin, koska jos kävisin aamuisin, joutuisin föönaamaan, ja se on kauneudenhoidollisessa kategoriassa typerintä mitä tiedän. Kotitöiden kategoriassa sitä on imurointi, ja silittämisen alakategoriassa naisten slimmatut kauluspaidat, vaikka tämä onkin nyt objekti eikä homma niinkuin muut esimerkit, niin juu-juu, sellaisella Maajussi-Hans äänellä. Välihuomautuksena sellainen, että näin isolla ja muinaisella läppärillä kuin omani on, näyttää olevan kohtalaisen vaikea operoida, joten kirjoitusvirheistä (ja miksei myös oudoista lauserakenteista) sopii syyttää yksin sitä.

Jouduin käymään uutta tointani varten huumetestissä viime viikolla. Olin siitä jotenkin ihan saatanan peloissani, vaikka oikeasti siihen ei ollut tietenkään mitään syytä. Vastaavanlaisista testeistä mulla on kokemusta vain ratsastusurheilusta, ja siellä niiden tuloksilla ei tuntunut olevan kauheasti ennustettavuutta. Niissä näkyivät esimerkiksi myös jotkut yrtit (höhö, tiedän mitä siellä nyt mietitään mutta ei), joita kaakki oli voinut saada jossain rehussa ja varmaan joissain maissa ihan lähipuskistakin. Aina oli jännitysmomentti, ja jotenkin alitajuisesti käsitin tämän itseänikoskevan keissin samalla lailla. Tänään onneksi tuli se todistus, jossa lukee, että "annetussa näytteessä (x) ei huumausaineita". Se siis oli oikein ruksattu, vaikka se oli ainoa vaihtoehto. Toivottavasti se ruksi ei ollut tarkoitettu tuon ei-sanan päälle?

Vähän aikaa sitten alkaneen ajanlaskumme vuoden 2012 ensimmäisenä työpäivänä nukuin pommiin, koska iPuhelin meni jotenkin sekaisin uudestavuodesta taas. Olen siitä edelleen niin säikkynä, että laitan joka päivä siitä soimaan sekä puhelimessa olevan kellon, että toisen sovelluksena ladattavan kellon. Niinä aamuina, kun vien Punkin, sovelluskello soittaa 0700, jolloin painan torkkua, ja se herättää uudestaan 0710. Jos se ei toimisi, niin laitan varmuudeksi varsinaisen kellon, joka siis alunperin petti minut, soimaan 0712. Voitte vaan kuvitella mitä tämä minuuttipeli tekee mun psyykelle. Ja kun joka päivä ajat eivät ole edes samat, niin joskus vaan tuntuu etten ole ihan kompetentti ja kaikkien etu olisi, että nukkuisin ikuiseen pommiin. Sovellusherätyskellossa on äänenä lintujen laulua, ja se vituttaa sellaisella kirkasvalolamppumaisella tavalla, jossa on toki myös positiivinen sävy. Toisessa on äänenä Metallican One, joka on alkanut vituttaa, no, ihan puhtaasti melko paljon. Muuten nukkumishommat menee hyvin, uni tulee ja se on hyvälaatuista, vaikkakin voisi kestää lähes aina pidempään.

Oh, vielä yksi asia. Työmatkoilla kuuntelemani musiikin määrä on tällä hetkellä aika rajattu, koska niitä pitää ladata kultaharkkoja vastaan iTunesista, jossa vielä käytän Pörrin tiliä, eli joudun periaatteessa kysymään aina etukäteen että voinko ladata jonkun levyn koska sen massit ne periaatteessa on. Lisäksi mulla blankottaa musiikin suhteen aika täysiä. Oikein mikään ei miellytä. (Kuulin muuten tänään radiossa sellaisen biisin, jossa aivan käsittämätön bailukura-artisti Mohombi (tai joku sellainen) oli sämplännyt biisiinsä Cranberriesin Zombieta, muuttaen vain sanan zombie sanaksi mohombi. Voi jumalanpyssyt sanon minä.) Ei ainakaan mikään uusi, lähinnä jaksan kuunnella The Sex Pistolsia tai HIMin Greatest Love Songs vol. 666:ta. Kursivoinnista sen sijaan pidän, vaikka sekin on ehkä vähän löydetty vain uudestaan.