Koin järkyttävän keskustelun töissä muutama päivä sitten. Se alkoi sillä, että puhuttiin kepeään ja yleissovinnaiseen sävyyn presidenttiehdokkaista, aiheesta joka lienee lähes kaikkien huulilla kuten vaikka musta joulu. Kauhisteltiin ensin Saulin ja Jennin ikäeroa, sitten Pekan ja Nexar Antonion (käyttääx se vaan jotain nimee daa?) samaa. Sitten, kaksi naispuolista kollegaani, ihan ok sivistyneen oloista ja kohtalaisen järkevää, sanoivat naamaa väännellen ettei presidentti kyllä voi olla sellainen. Ooh, sellainen! Kysyin sitten kiusallani, että vihreä vai. Ei, vaan.. sellainen hinttari. Miksei? Koska se on luonnotonta! Homous on sairaus! Pakko olla päässä jotain vikaa, koska ei sen kuulu mennä niin! Hävettää, mieti nyt! Seuraavaksi voi olla suhteessa eläimiin!
Olin aivan vitun järkyttynyt tästä. En ole koskaan keskustellut näin suvaitsemattomien ja moukkamaisten ihmisten kanssa. Useiden kommenttien jälkeen jäin ihan suu auki. Itse olen kuulemma supersuvaitsevainen, koska eihän kansa tuollaista voi hyväksyä. Mitä vittua? Kaikki ihmiset, jotka tunnen niin hyvin, että koen voivani heidän kanssaan puhua politiikasta sen vähän mitä se itseäni kiinnostaa ja mitä siitä tiedän, eivät ikimaailmassa sanoisi noin. Hävettää ne ihmiset, jotka sanovat. Oksettaa. Olen sanaton, kiihtynyt, pettynyt, järkyttynyt ja en edes tiedä mitä kaikkea muuta. Kaikki nämä kommentoijat sanoivat, että heillä on myös homokavereita. Ei vitussa ole, ei kukaan voi pitää ystävänään sellaista, jota häpeää ja pitää sairaana.
Tämähän ei oikeasti edes ole poliittinen kysymys, eikä siitä koskaan olisi tullut sellainen, ellei jollain olisi ollut ongelmaa sen kanssa. Ihmisessä oikeasti merkitsee pelkästään sisin ja ajatukset, eikö niin, sanokaa että teistäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Mulla ei mene jakeluun tollaiset ihmiset. Olin viikonloppuna rakkaan homopariskunnan luona juhlimassa. Ne on muuttamassa Helsingistä pienempään kaupunkiin ja tuli puhetta, että aikooko ne kertoa perheestään uusilla työpaikoillaan. Mä menin jo siitä ihan palasiksi, että ne joutuu oikeasti miettimään sellaista. Kun itse elää tällaisessa suvaitsevaisuuskuplassa, niin on jotenkin ihan käsittämätöntä, että vaikka joku homous voi olla jollekin ulkopuoliselle ihmiselle jotenkin merkittävä asia. Musta on kiusallista, jos joku kysyy mun perheestä, koska mulla ei oo sellaista mutta mun mielestä kaikkien joilla on, pitäis saada olla onnellisia siitä, oli ne sit homoja tai mitä vaan.
Ei hyvää yötäpäivää. Mä en oikein tajua enkä jaksa ymmärtää tuollaista suvaitsemattomuutta. Mitä väliä toisen ihmisen seksuaalisuudella on?
Ehkä tämä nykyinen oikeistolainen poliittinen ilmapiiri jotenkin antaa olettaa, että suvaitsemattomuus on hyväksyttyä. Paitsi silloin kun se kohdistuu persuihin, silloin on kyseessä ajojahti.
Hymyilytti aika kovasti, kun uutisoitiin siitä Kotimaa-lehden jouluisesta pilakuvasta, josta nyt ilmeisesti ollaan nostamassa jotain oikeusjuttua. Sama jengi älisee, joka Muhammed-pilakuvien aikaan oli kovasti äänessä sananvapauden jne. puolesta. Mutta takaisin asiaan:
2000-luvun aikuiset ihmiset, hävetkää nyt saatana.
...ei se mikään Kotimaa-lehti ollut. Kirkko & Kaupunki oli. 12 Soinin opetuslasta kantelevat julkisen sanan neuvostoon. Heehee.
Mä kyllä mietin aina tavatessani ihmisiä, miten ne hikoilee makuuhuoneen puolella. Sit jos ajatus ei lämppää mua, en varmaan äänestä. Siis joku roti.
Ihmiset tyhmiä.
Jee! Aina välillä on hyvä että joku muistuttaa, että suurin osa ihmisistä on ihan saatanallisia juntteja. Kiitos tästä. Tätähän varten työkaverit tai sukulaiset ovat: että ei liikaa tuudittautuisi oman, sivistyneen ja oikeasti inhimillisen ystäväpiirinsä perusteella siihen, että jengi on oikeasti kivaa. Kun ei ole.
- P
toi oli panu ihan tosi hyvä pointti. olin ihan järkyttynyt, koska en joudu kohtaamaan yleensä tuollaista, koska valitsen ihan toisenlaisia ihmisiä, joiden kanssa vietä aikaa.
ja miero, tossa on just pikku ero. mielipide vs. ajojahti, niin.
onneks te kaikki ootte tollasia :)
Lähetä kommentti