All work and no play makes Jack a dull boy

Vaikken vieläkään koe mitään kauheaa inspiraatiota taikka muutakaan edellytystä kirjoittamiselle, niin kelasin kuitenkin kertoa, että hautajaisten jälkeen olen voinut paljon paremmin. Hautajaiset olivat äärettömän kauniit ja lämminhenkiset, ja vaikka pillitin räkää ryystäen siitä asti kun vahingossa vilkaisin kukkavihkojen nauhojen muistokirjoituksia niitä haettaessa ja narskutin mutsin diilaamia pameja ja hoipertelin, niin ne helpottivat todella. Jotenkin se kaikki symboliikka, siunaaminen, ristin muodostaminen hiekalla arkun päälle, sen kantaminen ja laskeminen, tekivät tapahtumasta konkreettista ja sellaista, että se on nyt näin mutta kaikki on hyvin.

Muuten on ihan tosi tylsää. Ajattelin juhannuksena vetää tosi kovan kännin, jonka jälkeen sitten voin aloittaa kesänvieton ja hauskanpidon enkä enää olla pelokas ja käpertyvä. Sillekin oli aikansa, mutta se aika on nyt mennyt.

Näin tänään bussissa, kun hevarimies kampasi pitkää, luonnonkiharaa tukkaansa pitkään, ja vain hymyilin sen hypnoottisuuden edessä. Muistan aina, kun lukion kuvismaikka sanoi kerran nähneensä hyvin vanhan pariskunnan, jonka mummo-osapuolen hiuksia pappa kampasi hellästi. Mä pidän hiuksista. Paitsi en viemäreissä, koska siellä ne muuttuvat chewbaccaksi.