torstai 31. tammikuuta 2008

Punxutawney Phil eli minun murmelikoirani

Pikkukoira Punkki Punkkinen eli Punkmaster P on siitä taianomainen, että se tuoksuu nukkuessaan. Heti, kun se alkaa torkahdella, se alkaa tuoksua hyvin uniikille; tuoksussa on vivahteita basmatiriisistä, currysta ja pippurista sekä pehmeästä myskistä. Se on hyvä tuoksu se, ja vaikka tämäkin on aika erikoista, ei se ole mitään verraten yhden ystäväni jo edesmenneeseen suklaanväriseen Pateen, joka tuoksui valehtelematta ja liioittelematta aivan vadelmalle.

Eilen kun tulin kotiin, oli Punkki syönyt tuubillisen Bepanthenia sekä puoli levyä e-pillereitä; taas. Punkki tuntuu vastoin yleistä uskomusta käsittävän aikaa sen verran, että se aina, jos en ole palkannut sille seuraneitiä tai ostanut lettuhuoraa vähänkin pidemmän työpäivän ajaksi, se pilkkoo jotain käsillä olevaa. Tosin, jos mitään ei ole se varsin rajoitetussa ulottuvuudessa, ei se etsimällä etsikään mitään, joten ihanaa kyllä tästä sopii taas syyttää vain itseään. Kaiken kaikkiaan Punkki on kovin kiltti koiralapsi, vaikka onkin hulluna kaikkiin kosteusvoiteisiin ja näköjään myös pillereihin, se ei koskaan ole tuhonnut mitään suurempaa ihan poikasenakaan. Läpeeni koiraihmisenä jaksan aina kauhistella tarinoita, kun ihmiset kertovat koirien syöneen kokonaisia seiniä tai repineen ovipahveja myöten auton sisustuksen, luulisi että siinä kohtaa olisi hyvin vaikea olla potkaisematta Wuffea päähän. Mutta, kai kaikkeen tottuu, ja on se aina eri asia, kun se on oma; lisäksi tällaiset pienet takaiskut eivät ole oikeasti mitään siihen verraten, mitä koiralta saakaan. Jostain olen bongannut lauseen, joka on mieleeni totisin tosi: se, joka sanoi, ettei onnea voi ostaa, unohti koiranpennut.

5 kommenttia:

Mierolainen kirjoitti...

Haahaa! On se pirulainen. Toden totta, kaikkeen tottuu ja sietokyky kasvaa suorassa suhteessa sen kanssa kuinka paljon kokemusta tottumisen kohteena olevasta asiasta kertyy.

Työpaikassani kävi äsken maaninen asiakas, hurraa.

Anonyymi kirjoitti...

Voijettä! Tämä vois olla mun suusta :) Paussikyljys haistuu myös ihan superhyvälle. Ja sitä tuoksua tulee aina töissä ikävä. Minkki kyllä sanoo, että sen suu haisee pyllylle. Ei sitten niin pidä paikkaansa. Ja kyllä, meillä syötiin niitä seiniä. 17 reikää, laskin ihan itse.

Kesäminkki kirjoitti...

voooi, suloista! oikeasti tuoksuva koira!
ja reino, paavon suu _haisee_ pyllylle. mutta korvauksena sen anturat tuoksuu vähäsen popcornille.
punkmaster p eli tyyne <3

nuunis kirjoitti...

oijoi, reino on niin mun koirahullusielunveli <3 ja kuten huomaamme epäilyni todeksi, ei seinienkään syöminen haittaa.

Anonyymi kirjoitti...

kirjotin tähän kommentin, mutten tajunnu et se ei seivannu sitä ku tossa on toi bottisuodatin. Ja sit menin pois. Ja nyt vituttaa niin paljon, etten enää kirjota sitä uudestaan.

Mut jotain Artongin ylistystä se oli.